Näin pienenä en Lindaa olisi vielä mielellään hoitoon viemässä, mutta muutakaan vaihtoehtoa ei valitettavasti ole. Hoitopaikka on onnekseni yksityinen perhepäivähoitaja, jonka ryhmä on maksimissaan viiden lapsen kokoinen. Tämä helpottaa mua suuresti, samoin se, että tuleva hoitotätimme vaikutti mitä lämpimimmältä ja herttaisimmalta naiselta! Mulle oli todella tärkeää, että hoitaja tuntui heti alusta oikealta, ja että tultiin juttuun. Ja kenelle nuo asiat eivät merkitsisi, ainahan se on tärkeää.
Mun työt jatkuu syyskuussa, ja viikkoa ennen aloitetaan hoitoharjoittelut, ettei me molemmat tytöt olla tahoillamme itkut kurkuissa. Tiedän, että vaikka kuinka harjoiteltaisiin, ja kaikki menisi hienosti, tulee mulla olemaan henisesti aika rankat paikat edessä.
Linda on tähän asti ollut huimat kaksi kertaa hoidossa mummilassa kuuden tunnin ajan. En vaan ole kokenut tarpeelliseksi viedä neitiä hoitoon, saati sitten raaskinut harkitakaan yökyläilyjä. Meidän välistä napanuoraa ei ihan noin vain katkaistakaan!
Mä toivon niin paljon, että kaikki lähtis syksyllä luistamaan hienosti niin mulla töissä kuin Lindalla hoidossa. Siitä oon kyllä innoissani, että tyty saa vihdoin melkein päivittäin ikäistään seuraa, ja oppii varmasti paljon uusia asioita. Töihin paluukin on näin tauon jälkeen varmasti ihan tervetullutta arkea!
Kerron varmasti vielä kuulumisia tän asian tiimoilta sitten syyskuussa, mutta siihen asti pidettäköön peukut pystyssä!! :-)
-Trina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti