maanantai 7. huhtikuuta 2014

Näytänkö äidiltä?

Meillä kaikilla on varmasti omat stereotypiamme ja mielipiteemme siitä, miltä äiti näyttää. Kysymys kuuluukin: pitäisikö äidin sitten näyttää tietynlaiselta? Onko olemassa jonkinlainen mittari, jonka mukaan ollaan äidin näköisiä? Jos näin on, niin multa on jäänyt kyllä jotain ymmärtämättä.




Mulla ei äidiksi tultua ole tullut  mieleen kyseenalaistaa tyyliäni, käyttäytymistäni taikka muuta olemustani uuden tittelini myötä. Törmään kuitenkin aina silloin tällöin negatiivissävytteisesti aiheeseen, ja hetken aikaa asiaa ihmeteltyäni, päädyin melko karkeaan päätelmään: mielestäni ne, joiden mielestä äidin kuuluu olla tunnistettavissa nimenomaan äidiksi, ovat mitä todennäköisimmin juuri niitä katkeria tuulipukumutseja, jotka ovat äitiyden myötä unohtaneet itsensä.


Valitettavan moni nainen lapsen saatuaan laiminlyö itseään, pihistää ajallisesti juuri itsensä kohdalla, ja käyttää äitiyttä tekosyynä ylipainoonsa, sekä epäsiistiin ulkonäköönsä.Miksi solvata katkerana mielessään sitä leikkipuiston huolitelluinta äitiä, kun voi itsekin sipaista äkkiä punan huulille ennen ulos lähtöä? Eikä se ole mielestäni yhtään turhamaista panostaa itseensä. Omaan hyvinvointiin kuuluu, ja pitää panostaa!
Huomaan itse voivani paljon paremmin, kun muistan pitää huolen ulkonäöstäni ja kunnostani. Näin jaksan myös jakaa ympärilleni positiivisempaa energiaa, ja olla se paras versio itsestäni muille! Enkä nyt tahdo näillä hieman kärjistetyilläkin ajatuksillani loukata ketään, päinvastoin kannustaa kaikkia tutkailemaan itseä siellä monien eri roolien alla, kuka minä itse oikeastaan olen. Kuka minä olen ilman niitä kaikkia "virallisia" roolinimikkeitä.


Itse olen äiti, kihlattu avovaimo, kosmetologi, sisko, tytär, serkku, lapsenlapsi... tulikohan nyt kaikki. Ennen kaikkea olen kuitenkin iloinen nuori nainen, sosiaalinen höpsöttelijä, juhlien ylipukeutuja, jäätelöfriikki, kesän lapsi, fanaattinen greyn anatomia- fani, juoksulenkkeilijä, huolehtiva ystävä, suihkussa lauleskelija, ja jos vielä jatkan, niin kukaan ei jaksa tätä lukea! Muistakaa siis naiset, keitä itse olette! Ihminen muuttuu niin iän ja kokemuksien, kuin myös lisääntyvien elämän virkanimikkeiden myötä, eikä titteliminä ja oikea minä aina välttämättä kohtaa. Pieni itsetutkiskelu silloin tällöin ei siis todellakaan ole pahitteeksi.

Laittakaa hetkeksi musiikit soimaan, tanssikaa niin hölmösti kuin ikinä teistä irtoaa, ja päästäkää sisäinen itsenne irti. Takaan, että seurauksena on päivän kestävä hymy, ja se jos joku kaunistaa ihmistä eniten :-)!



-Trina




6 kommenttia:

  1. Tiedätkö meinasin juuri tehdä postausta tästä aiheesta! Itse olen kokenut, että monet ihmiset (etenkin iäkkäät naiset) katsovat minua kieroon kulkiessani vaunujen kanssa nahkatakki päällä, maiharit jalassa ja lävistys huulessa :D Monien mielestä äitin "kuuluu" näyttää huomaamattomalta. Kunnon mutsilook kuulostaa suunnilelen tältä: ei meikkiä, päällä tuulipuku ja lenkkarit ja AINA SE VÄRIKÄS TRIKOOPIPO :DD ei sillä, että siinäkään pukeutumistyylissä olisi mitään vikaa tai väärää - kukin tyylillään. Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan jne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei tee ihmeessä, mielelläni lukisin muidenkin mielipiteitä aiheesta! :-) Juurikin näin, oon samaa mieltä. Mäkin haluan nimenomaan painottaa, ettei siinä ole mitään vikaa, kaikki ovat omanlaisia ja tekevät omat valintansa, valitettavasti vain tuntuu kuitenkin siltä, että niitä laitettuja äitejä katsotaan kieroon, mutta on ok unohtaa itsensä sinne trikoopipon alle :-/

      Poista
  2. Hei. Lukiessani postauksesi tuli esille voimakkaasti sana ylipaino ja epäsiisti. Niin tuli mielestäni rivien välistä luettua, että halveksut ylipainoisia. Etkä pidä niitä "ihmisinä". Onko näin? Ja itselleni tuli semmoinen fiilis, että itse arvostelet ylipainoisia ihmisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Pahoittelut, jos tekstistä sai sellaisen kuvan. Mielestäni kaikki ihmiset ovat täysin saman arvoisia, eikä ketään kuulu pitää huonompana :-)

      Poista
  3. Missä olet törmännyt tuohon halveksimiseen tai muuhun negatiiviseen palautteeseen? Vaikka itsekin olen suunnilleen samanikäisenä tullut äidiksi, niin en ole ainakaan suoranaisesti huomannut saavani negatiivista palautetta. Ihmettelen vain kun omasta mielestä olet ainakin todella esimerkillinen äiti eikä mulle tulisi mieleenkään alkaa sua arvostelemaan, vaan hoidat homman tosi hyvin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhuin tuossa enemmänkin yleisellä tasolla. On tullut törmättyä internetissä liiankin monta kertaa väittelyihin/kiusaamistilanteisiin mm. muiden blogeissa. Kukaan ei mulle suoraan ole onneksi tullut sanomaan mitään, mutta julkisilla paikoilla kulkiessa saa välillä osakseen niin viiltäviä ja arvostelevia katseita/käyttäytymistä, että nousee oikeen karvat pystyyn. Onneksi oon nyt tajunnut sivuuttaa nekin :-) Ja kiitos Marjukka, sinä myös <3

      Poista