keskiviikko 30. lokakuuta 2013

kodin tarina


Kesällä 2012 tehtiin Paulin kanssa iso päätös meidän tulevasta asumismuodosta. Oltiin pyöritelty mielessä omakotitalo-asumista jo jonkin aikaa, ja kerettiin me täytellä yhdet tonttihakemus paperitkin. Tonttia ei meille sillä kertaa irronnut, ihan hyvä niin. 

Olen koko elämäni asunut omakotitalossa, lukioaikaa lukuunottamatta. Tuolloin äidilläni oli viihtyisä kolmio Möysässä, jonka jaoimme keskenämme. En tykännyt kerrostaloasumisesta sitten yhtään. Kaikki äänet naapuriasunnoista raikasivat paperinohuiden seinien lävitse, eikä meillä valitettavasti sattunut olemaan ne kaikkein hiljaisimmat naapurit. Kesällä ei voinutkaan heittäytyä rennosti nurmikolle ottamaan aurinkoa, vaan piti lampsia lähellä sijaitsevalle rannalle ruskettumaan, eikä suihkussa kehdannut piipitystä kovempaa tulkita niitä radion ykköshittejä. Oma rauha puuttui täysin.

Mun ollessa Espanjassa ( helmi-huhti/12 ) viimeisellä työharjoittelujaksollani Pauli oli katsellut netistä omakotitaloja, ja laittanut mun sähköpostiin yhdestä potentiaalisesta kuvat pohjapiirustuksia myöten. Katsoin vähän mietiskellen kuvia, että näinköhän tuo olisi meidän tuleva koti, ja kehoitin Paulia käymään asuntonäytössä. Niinhän nuo olivat sitten tehneet isänsä kanssa. Mun harjoittelu oli ihan loppusuoralla, ja olin tulossa pian takaisin Suomeen. Päätettiin siis, että käydään vielä yhdessä katsomassa taloa.














Suomeen tultuani kipitimme välittäjän kanssa tutustumaan mahdolliseen tulevaan kotiimme. Hetken aikaa katseltuamme olin täysin vakuuttunut. Vaikka talosta huokui hieman liikaakin perinteisen rintamamiestalon iäkkyyttä, pystyin kuvittelemaan meidät sinne asumaan. Ei meillä tainnut kauaa nokat tuhista, kun kotiin päästyämme lähetettiin sähköpostilla tarjous välittäjälle. Odoteltiin muutama päivä aika jännän äärellä, sillä meijän tarjous oli pienempi, mitä pyydetty summa. Musta tuntui koko ajan tosi varmalta sen suhteen, että saataisiin se talo, ja siihen tuntemukseen kannatti luottaa, sillä niinhän siinä sitten kävi! 100 neliön vanha rintamamiestalo 15 min. matkan päässä keskustasta, ihanan idyllisellä alueella oli nyt meidän! Ei sitä fiilistä pysty sanoin kuvailemaan, miltä silloin tuntui, ja miltä tuntuu edelleen :-)










Remontti täällä ei edelleenkään ole täysin valmis, mutta koska vanhoissa taloissa olisi valmista? Aina kyllä keksii jotain uudistettavaa :D En edes uskalla ajatella niitä rahasummia, mitä meiltä olisi tähän taloon uponnut, ellei mun isä olisi rehkinyt täällä niska limassa kuin mikäkin remonttitaikuri. Osallistujia on ollut toki muitakin, kiitos vaan kaikille kovasti. Alusta asti ollaan viihdytty täällä todella hyvin. Täällä on hyvä olla, rauhallista, kotoisaa, kaikkea sitä, mitä kodilta vaadinkin. Koen olevani enemmän kuin onnekas saadessani näinkin nuorena elää omassa omakotitalossa, mahtavan miehen ja mahtavan lapsen kanssa, mahtavien ihmisten ympärillä.





Kuvia valmiista kodista tulee varmasti vielä näkymään täällä blogin puolella aikanaan :-) Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa!

-Trina


maanantai 28. lokakuuta 2013

KIDD.O

Viime viikon lopulla mun silmät bongasivat kaupan lehtihyllyltä jotain jännää, nimittäin lehtimaailmassa aivan uutukaisen Kidd.o:n. Kidd.o on kahden äiti-ihmisen aikaansaannos, enkä voi kuin hurrata näille mammoille ( sekä tietysti kaikille muille lehden tekoon osallistuneille ). Lehti on jotain aivan uutta ja erilaista, mitä itse olen koskaan saanut käsiini.




Ulkoasu kertoo kivasti , mitä sisältä löytyy. Sopivasti lapsekas lifestyle-lehti kaikille ja kaiken ikäisille, eikä kukkarokaan kevene liikaa!








Lehden runko on jaettu seitsemään eri kategoriaan, mikä tekee siitä hyvin selkeän. Lehti on myös mukavan monipuolinen, ja luettavaa löytyy varmasti kaikille. Plussana hurmaavat kuvitukset :-)






Sisältö on ihanan harkittu ja harmoninen kokonaisuus ihonhoitovinkeistä juhliin sekä lapsiperheen talouteen asti. Luettavaa löytyy siis yllin kyllin, mutta tärkeänä osana on myös ulkonäkö. Silmänruokaa meinaan löytyy niin, että ihan sydäntä kivistää. Suloiset lapsimallit sulattivat ainakin minun sydämeni, ja juttu masterchef-junioreista oli huippu! Yksikään lehti ei ole vielä omissa silmissäni yltänyt visuaalisesti näin korkealuokkaiselle tasolle. Tää menee jo aivan hehkuttamiseksi, mutta kaikki palaset ovat tässä vain niin kohdillaan! Suosittelen lämpimästi kaikille lapsiperheellisille, tai miksei lapsiperheestä haaveilevillekin, tästä lukuelämyksestä ette jää kylmäksi :-) 

Pirtsakkaa viikkoa!!

-Trina





sunnuntai 27. lokakuuta 2013

viime viikoilta

Ilmat ovat täällä olleet sen verran ankeat, ettei ole tullut edes tartuttua kameraan. Sain kuitenkin muutamia viime viikkojen kuvia tietokoneen uumenista kaivettua, eli kuvapläjäystä taasen :-)



Kunnon kana-mättöleipiä, nam!


Sieni-parmankinkku-pasta tekeillä. Siitä tuli kertaheitolla Paulin lemppariruoka. 



Teetä ja Harpers Bazaar, näistä on hyvät hengähdyshetket tehty ;-)



Lindan kääntymisreenit käynnissä. Toistaiseksi äitin jeesimänä onnistaa 



Vähän enemmän ja vähemmän räjähtäneen näköinen äippä


Toinen tahtoo nykyään ehdottomasti juoda vetensä aivan itse. Apua jos tarjoaa, itku raikaa välittömästi.


Postausta mun uusista ihon pelastajista ( kiitos karisman mahtavalle apteekkitätille ) tulossa heti, kun kerkeän ja jaksan kuvata nuo putelit :D 


-Trina






















tiistai 22. lokakuuta 2013

kehitystä

Heipsu!

Täällä on viime päivät kuluneet aikasta normaalisti. Lindan 5kk päivä lähestyy ja kehitystä on huomattavissa joka päivä. Tyttö yritti eilen ensimmäistä kertaa kääntyä ympäri, ja lähellä se jo olikin. Nyt vaan kovaa reeniä sen saralla, niin eiköhän täällä kohta pyöritä ympäri lattioita :-) Pientä kitinää on ollut havaittavissa, syynä ovat varmasti hampaat, sillä toinen on puhjennut heti ensimmäisen viereen. Maailman suloisin näky, kun tuollainen pikku murmeli irvistää kahdella pikkuriikkisellä hampaan alullaan!! 


Unet on pysyneet melko katkonaisina, aika tarkalleen kolmen tunnin välein Linda herää syömään. Ajattelin tehdä ryhtiliikkeen, ja alkaa vihdoin noudattaa suht säännöllistä päivärytmiä. Herätys joka aamu suht samoihin aikoihin, samoin soseiden laita, velliäkin voisi ruveta syöttämään pikkuhiljaa. Näillä keinoilla luulisi öidenkin sujuvan vähän paremmin. Säännöllinen päivärytmi olis alusta asti ollut varmasti hyvä, mutta tällaisena aamu-unien hallitsevana maailmanmestarina se on ollut vähän hankalaa. Linda on mun onnekseni perinyt aamu-uni geenin myös itselleen, ja pötköttelee mielellään äipän kainalossa välillä pitkällekin aamupäivään asti.

päivittelen tänne vielä neuvolan jälkeen Lindan tuoreimpia mittoja ja kuulumisia. Oon itse pitänyt neuvolan ohella silmällä painoa ja pituutta kotikonstein, eli mittanauhalla mitaten  ja vaa´alla sylissä punniten. Onpahan ainakin joku käsitys jatkuvasti tiedossa :-) 




P.S. Viime yönä Linda nukkui putkeen huimat 5h! kyllä se tästä ;-) 


-Trina



lauantai 19. lokakuuta 2013

meikkiarsenaalin osanen

Tämä mamma simahti eilen jo kymmenen maissa, ja unohti koko tietokoneen ja blogin olemassaolon, joten jäipä tämäkin julkaisematta. No,parempi myöhään, kun ei milloinkaan, eli tässäpä tulee :-)

Tykkään, että meikkipohja on mahdollisimman luonnollinen, ja nämä kaksi meikkivoidetta ovat yltäneet ihan ykköstuotteiksi. Lancomesta pidän vielä enemmän, sillä se tuo kasvoille kauniin hehkun valoa heijastavien pigmenttien ansiosta. Kulttituotteen maineenkin saanut YSL:n vaokynä löytyy myös täältä osoitteesta, ei ole tullut vastaan sitä voittanutta. Sama pätee Diorin nude- peiteaineeseen. Pigmentiltään ja peittävyydeltään lyömätön! Lumenen heleyttävää meikinpohjustajaa sekoitan yleensä tuon Diorin meikkivoiteen kanssa, jotta siitä tulisi hieman kuulaampi.

Puuteria käytän normaalisti vain kesäisin, koska muulloin mun kasvojen iho on niin kuiva, ettei puuterin käyttöä voi edes harkita. Tämä samainen Diorin puuteri mulla on ollut käytössä jo huimat viisi vuotta, ellei jopa kauemminkin. 

Poskipunia löytyy muutamaakin sävyä, mutta tämä kicksin yksilö sävyssä "must have" on ollut viime aikoina paljon käytössä. Sävy on todella kaunis persikkaisen pinkki, joka sopii todella hyvin suomalaiselle kalpealle ihonsävylle. Aurinkopuuteri on  Estee Lauderin bronze goddes. Tuotteessa on kaksi eri sävyä samassa rasiassa, joista on helppo sekoittaa juuri passeli sävy oman ihonsävyn mukaan. Isosta peilistä suurta plussaa, matkoille ei tarvitse roudata erikseen meikkipeiliä!


Kulmakarvat olen yläaste-ikäisestä asti meikannut tällä samaisella Lancomen luomivärisävyllä. Sävyn nimeä, enkä numeroa muista, sillä se on kulunut tuosta jo ajat sitten tiehensä. Puuterimaisilla tuotteilla saa mielestäni luonnollisempaa jälkeä kuin kynillä. Poikkeuksia tietysti löytyy, Lancomen ja Diorin kulmakynät ovat koostumukseltaan ihanan puuterisia. Lumenen kulmageeli viimeistelee meikin, ja pitää kulmat nätisti ojossa koko päivän.

Ripsiväriltä vaadin eritoten kestävyyttä. Vielä yksikään vedenkestävä ripsiväri ei ole kestänyt käytössäni leviämättä. Parhaat yksilöt ovat olleet tietyn lämpöasteisella vedellä poistettavat, Estee Lauderin double wear, sekä sumptuous extreme. Japanissa mainetta niittänyt Fiberwig- maskara ei mua kyllä vakuuttanut, mutta tykkään käyttää sitä ei niin kestävien ripsivärien päällä kaarevoittamassa, sekä tuomassa lisäkestoa. Tuo Lancomen hypnose star oli harjaltaan miellyttävä, jopa yllättävän kestävä perusmaskaraksi, mutta massaa olisi saanut tulla ripsiin mielestäni enemmän. 


Käytän eniten melko neutraaleja perus luomivärejä: Vaaleaa koko luomella, sekä eri sävyisiä ruskeita/harmaita varjostuksena. Silmämeikin keston takaa hyvä pohjustus. Oman pohjustusvoiteeni löysin Espanjasta Kiko- nimisestä kosmetiikkaliikkeestä. Tykkään kamalasti Make up storen luomiväreistä niiden hyvän pigmentin vuoksi. Lempisävyni on ehdottomasti muffin, joka on itselläni käytössä myös korostusvärinä. Macin voisin myös kehua maasta taivaaseen ( pigmentti, pysyvyys, sävyt, ah ) ;-). BareMinerals on mulle uusi tuttavuus luomivärien osalta. Tykästyin todella kovasti, suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Tuo kyseinen Diorin sävy on aivan älyttömän hyvä perus varjostussävy. Hyvin usein multa jää kuitenkin luomivärit vähälle käytölle, sillä tykkään paljon enemmän huulimeikistä, ja koen sen omaksi jutukseni!

Rajauksiakaan ei ole tullut tehtyä aikoihin. Mutta kun sille päälle satun, on Sensain sivellinmäisellä päällä varustettu, tarkka rajauskynä mun paras kaveri. Tässä on erityisen hyvin mietitty ympäristöystävällistä puolta, eikä joka kerta tarvitse ostaa uutta kynää, vaan pelkkä väripatruuna kynän täytteeksi! Valkoisella rajauskynällä saa katseeseen kirkkautta, itseltäni se vie myös tätä pahinta punoitusta pois. Valkoinen rajauskynä on myös hyvä pohjuste värikkäille luomiväreille, sillä se tuo kirkkaamin värin esiin.

Huulipunia multa löytyy hirveä läjä. Näitä kaikkia lemppareitakaan ei tule käytettyä tarpeeksi :D Punat vasemmalta oikeelle :Lancome rouge in love 351B, Lancome rouge in love No1 lemppari, mutten muista tätä sävyä, MAC cremesheen speed dial, YSL rouge pur couture 1, YSL rpc 27 ja YSL rpc 17. 


Elisabeth Ardenin eight hour cream on monikäyttöinen klassikko. Tätäkin olen kokeillut näihin mun kuiviin läikkiin, mutta mineraaliöljyjensä vuoksi se ei toimi. Kuivissa huulissa taas paremmin kuin hyvin. Lisäksi vielä liuta lemppari kiiltoja ( yksi puna ja huulilakkakin siellä näyttää olevan). Kiillossa tärkeää on sen miellyttävä koostumus, ei liian tahmea, ja tarpeeksi hoitava. Näissä kaikissa on onnistuttu hienosti. Vasemmalta oikealle: Dior serum de rouge 560, Chanel brilliant levres 67, Lancomen huulilakka 302, Dior addict ultra-gloss glow 452,Clarins 05 ( muut tekstit kuluneet pois ) ja Clarins gloss prodige papaya 08. 

Hyvät siveltimet on tärkeät, jos haluaa meikin levittyvän ja pysyvän hyvin. Omani olen hankkinut kosmetologikoulun aikana Riitta Vaaralta, jota arvostan maskeeraajana suuresti. Riitan siveltimet ovat osoittautuneet todella laadukkaiksi käytössä, tykkään! Lisäksi mulla on muutama Duroyn ja Kicksin sivellin, ripsentaivuttimet Shiseidolta, sekä pinsetit vitryltä. On muuten parhaat pinsetit, mitä oon koskaan kokeillut. 


Näiden lisäksi mulla lojuu monsterimainen läjä kosmetiikkaa ympäri kämppää. Aika ei vaan riitä kaikkien käyttämiseen. Ehkä yritän silti uhrata unohdetuille lisää aikaa, nyt kun muistan harmitella niiden yksinäistä olemassaoloa :D Kerppa, jos luet tätä, ja varmaan luetkin ( ootit tätä jo eilen ku kuuta nousevaa ;-) ) pidetäänkö joku päivä meikkitreffit? 


-Trina