maanantai 30. kesäkuuta 2014

syksy?

Tää alkaa pikkuhiljaa olla kuin jostain painajaisesta tää kesä! Sään kannalta meinaan. Oon niin pettynyt ja harmissani siitä, ettei voida viettää ihania kesäpäiviä spontaanisti ulkona retkeillen. Niin mun tuuria, että just se kesä, kun saan olla kotona, näyttää paremminkin myöhäiseltä syksyltä! 

Onneksi vaihdetaan lauantaina maisemaa, ja lennetään Kreetalle ruskettelemaan. Sääennusteiden mukaan päästään nauttimaan +30 keleistä, enkä voisi olla enempää innoissani!! Vähän kyllä jänskättää, kuinka neidin kanssa matka sujuu, ja osaanko pakata kaiken tarpeellisen mukaan. Ruokapiltit siellä ovat kalliita, joten toivon kovasti, että neiti suostuu syömään samaa ruokaa meidän aikuisten kanssa. 


Lindalla on taas pari hammasta tuloillaan, ja etenkin alas puhjennut poskihammas tuottaa selvästi kipuja ja kitinöitä. Pimu on ollut melko väsynyt ja musta riippuvainen viime päivinä. Kaikkea yritetään järsiä, ja kaikesta saa kiukkukohtauksen aikaiseksi. Voi mun pientä hammaspotilasta. 

Hän järsi tänään välipalaleipänsä keskelle reiän. Huvitti aika suunnattomasti, kun toinen ojensi tyytyväinen hymy huulillaan leivän mulle, kuin esitelläkseen taideteostaan. Onneksi on oma pieni piristäjä, joka saa hymyn huulille vaikka sataisi hevosia <3

Voi kesä, odotamme kovasti lämpöisiä auringonsäteitäsi! Voisitko millään suoda sellaisia meidän iloksemme vielä tämän kesän puolella? 


-Trina

lauantai 28. kesäkuuta 2014

lemppari






Niin söpö ja kätevä tuo Verson essu, etenkin ruokaillessa, vaikka taipuuhan tuo kaikenlaiseen tarkoitukseen!. Värikombo on todella paljon mun mieleeni, samoin essun herättämät taiteilijafibat! Taskuunhan voi piirustushommissa sujauttaa vaikka pari värikynää, toistaiseksi sieltä saattaa löytyä muun muassa karjalanpiirakkaa ;-). 


-Trina

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

mittumaari

Vietettiin perinteinen juhannus mökillä, pidennetyllä kaavalla tosin, sillä tultiin vasta tänään kotiin. Vaikka säät eivät toivotulla tavalla suosineetkaan, oli meillä silti ihana mökkireissu. Lindakin pääsi pitkästä aikaa näkemään isomummua ja -pappaa. 



























Toivottavasti muillakin meni juhannus mukavissa merkeissä! 


-Trina


tiistai 17. kesäkuuta 2014

sm-viikonloppu

Lauantaina ja sunnuntaina käytiin Lahessa box-lacrossen sm-finaalit. Siellä me oltiin kannustamassa iskää voittoon, harmi kyllä tällä kertaa apinat jäi hopealle. Ei mun mielestä kaks sm-hopeeta peräkkäisinä vuosina huono ole ;-)!



Linda kannusti kuin vanha ammattilainen, välillä taputettiin ja välillä nostettiin kädet ilmaan. Pelin lomassa piti leikkiä vierustovereiden kanssa vähän piilostakin.

Lajina box-lacrosse on todella miellyttävää seurattavaa sen nopeatempoisuuden vuoksi. Koko ajan sattuu ja tapahtuu, lähes koko peli on yhtä tiukkaa tilannetta, pelistä toki riippuen! Sunnuntaina pelattu finaalimatsi oli jotain niin jännää, etten oo kyllä koskaan päässyt seuraamaan yhtä tiukkaa matsia. Sain siinä itelleni mukavan päänsäryn päälle, kun jännitti niin kovasti :D. 




Onnea ukot hopeasta, jos se kulta vaikka seuraavana vuona irtoais oikeaan osoitteeseen ;-)!


-Trina




maanantai 16. kesäkuuta 2014

kuulumisia

Meillä oli viime viikolla Lindan kanssa kunnon pyykkirumba. Sateiset päivät tuli käytettyä hyödyksi kotitöitä tehden, vaikka täällä kaaos vielä vallitseekin. Eiköhän me ennen juhannusta saada kämppä puunattua, ei meinaan ole aurinko pahemmin näyttäytynyt täälläpäin! 


Linda nautti petivaatteissa roikkumisesta, ja oli vähän liiankin innokas ottamaan pyykkejä kuivumasta. Keittiön kaapitkin saivat uuden järjestyksen neidin toimesta, kun muovipussit ja tupperwaret tupsahtivat lattialle kauniiseen muodostelmaan mun ripustaessa pyykkejä narulle. 


Tytsy on alkanut harjoitella seisomista omin avuin. Pieniä hetkiä hän saattaa jo seistä ilman tukea, mutta askelia ei vielä oteta yksin. 


Viime viikon puolella Linda alkoi hokea varmaan hieman hauskuuttaakseenkin "äitti äitii äitee " monta kertaa putkeen, hörönaurun saattelemana. Neiti hekottelee milloin mistäkin ja on ihanan aurinkoinen itsensä suurimman osan ajasta. Jos ennen tytön syntymää olin onnellinen lähes joka päivä, niin nyt vasta olenkin onneni kukkuloilla päivittäin, melkein kestona! 


Ainoat seikat, mitkä eivät ole sujuneet viime aikoina ihan putkeen, ovat nukkumaan meneminen, sekä syöminen. Päiväuninen taikka yöunien koittaessa neiti heittäytyy todelliseksi rasavilliksi, syöksyy sänkynsä päädystä toiseen mua karkuun ja viskoo kaiken unilelusta peittoon pinnojen välistä lattialle. Toinen on niin väsynyt, silmät vaan lupsuvat kiinni, mutta väkisin pitäisi saada vielä leikkiä. Oppiminen on jo niin nopeatahtista, ettei millään malttaisi levätä kaiken uuden ja jännittävän keskellä. 


Kun siirryttiin syöttämään Lindalle samaa ruokaa, mitä itse syömme, maistui se alkuun hienosti. Muutamia ruokia kerettiin maistella, kunnes tuli totaalinen stoppi. Mitään ei edes suostuttu maistamaan, jopa aiemmin uponneet ruoat olivat "eieiei". Jouduttiin nyt toistaiseksi ottamaan takapakkia, ja ostamaan kaappiin varalle muutama valmisruoka. En ymmärrä, miten purkkiruoka, joka haisee jo melko pahalle, voi maistua mun tekemiä ruokia paremmalle. Toivottavasti tää on nopeasti ohi menevä vaihe. Sinnikkäästi oon kyllä jaksanut maistattaa uusia juttuja, tuli sitten tuomio tai ei. 

Torstai-iltana suunnataan Pohjois-Karjalaan mökille juhannuksen viettoon. Saatetaan me poiketa myös isotätin luona Joensuussa, hoi vaan Emmi :-))! 


-Trina


lauantai 14. kesäkuuta 2014

ihana imetys

Ennen Lindan syntymää en suonut paljoakaan ajatuksiani tulevaan vauva-arkeen, sillä en tahtonut asettaa itselle vieraaseen tilanteeseen sen suurempia paineita. Tulevaisuus, josta minulla ei olisi minkäänlaista käsitystä tulisi puolestani eteeni sellaisenaan, ilman mitään suurempia odotuksia ja tavoitteita. Tai olihan minulla yksi tavoite, olla lapselleni se paras mahdollinen äiti, lämmin ja rakastava.




Muistan, kuinka imetyksestä paasattiin joka taholta. Neuvolasta, sekä perhevalmennuksesta saatiin molemmista vihkosia, joita olisi kuulunut lukea kotona ennen vauvan syntymää kuin kotiläksyjä. Hukkasin vihkoset ensimmäisen viikon sisällä ja ajattelin, etten tahdo tietää liikaa aiheesta, etten sitten tärkeän hetken tullen pyri täydelliseen, oppikirjamaiseen suoritukseen ja tyri siinä stressatessani kaikkea. Skippasin myös tarkoituksella kaikki synnytysvideot ja vauvapalstat.

Kun sitten neidin synnyttyä sain hänet rinnalleni, oli se mitä luontevimman tuntuista, vaikkei maito ollutkaan vielä noussut. Maito ei noussut sinä koko neljänä sairaalassa viettämänäni päivänä, mutta silti jaksoin sinnikkäästi yrittää. Linda tuhisi todella tiiviisti rinnalla, ja pidin pientä vauvaani ihokontaktissa niin paljon kuin jaksoin. Sairaalassa tyty sai hieman avustusta, ja joi silloin tällöin mielellään pullosta jonkun toisen äidin lahjoittamaa maitoa. Tämä oli mulle suuri helpotus, sillä mun nännit olivat kirjaimellisesti melko risaisina, ja todella kipeät. Ihana kätilö kuunteli onneksi mun vaivoja, ja kiikutti käteeni mitä suurimman pelastuksen: rintakumin. Sen avulla sain syötettyä prinsessaa ilman, että itse koin niin suurta kipua.


Muutama päivä kotiinpaluumme jälkeen alkoi maito nousta ja kohisten. Sen jälkeen tiesin tasan tarkkaan miltä maidosta täydeksi pakkautuneet rinnat tuntuivat. Maitoa kerkesi pakkautua välillä niinkin reilusti, ettei rintatulehdus ollut kaukana. Oireita alkoi jo ilmetä, ja kivuliaana googlettelin, mistä moinen mahtoi johtua. Onnekseni vain osa lievistä oireista täsmäsi, ja tajusin jättää ne piukat urheiluliivit yökäytöstä kokonaan pois. Jälkeenpäin ajateltuna ihmettelen suuresti, mitä mun päässäni on oikein liikkunut, kun olen mennyt nukkumaan urheilurintsikoissa, jotka ovat kaikkea muuta kuin sopivankokoiset suurentuneelle rintavarustukselleni. Ei, en piheyksissäni ollut vielä hankkinut imetysliivejä, enkä kaarituettomia liivejä koskaan hannkinutkaan, kolmiomalliset bikiniyläosat kun hoitivat niiden virkaa paremmin kuin hyvin! 


Sain Paulin serkkutytöiltä rintapumpun lainaan, mutten koskaan käyttänyt sitä. En uskaltanut pumppailla maitoa siinä pelossa, että sitä olisi alkanut tulla vielä reilummin. Päätin, että näin on hyvä, varsinkin kun Linda ei tuttipullosta koskaan juuri välittänyt. Ne kerrat, kun olin poissa Lindan ruoka-aikaan, ovat laskettavissa yhden käden sormilla, eli eipä pumpatulle maidolle olisi ollut käyttöäkään. 

Julkisilla paikoilla imettäessäni en koskaan edes ymmärtänyt hävetä, vaikka joidenkin kummastelevista katseista päätellen näinkin olisi voinut olla suotavaa. Mielestäni niin luonnollinen asia, kuin vauvan syöttäminen parhaalla mahdollisella ravinnolla ei koskaan saisi olla häpeän aihe. Valitetavan usein puututaan myös siihen, jos äiti ei syystä tai toisesta imetäkään lastaan. Ne tunteet, mitä koin sairaalassa, kun maito ei lähtenytkään nousuun, eivät olleet mitään mukavia, joten voin vain kuvitella miltä tuntuisi, kun ei voisikaan ruokkia lastaan omasta takaa. Lapsi kasvaa minusta aivan yhtä hienosti myös korvikemaidolla, eikä tämän vuoksi kannata pahoittaa turhaan kenenkään mieltä kommentoimalla valmiiksi arkaa aihetta. Eihän asia edes kenellekään ulkopuoliselle kuulu.



Alussa ajattelin imettäväni sen suositellun 6kk, mutta koska kaikki oli sujunut niin mallikkaasti, päätin jatkaa vuoden ikään asti. Imetyksestä muodostui mun ja Lindan oma köllöttelyhetki, josta me molemmat nautimme suuresti. Sitä pienen tyytyväistä ilmettä olisin voinut katsella vaikka koko päivän.

Viimeiset pari kuukautta menivät pelkillä yösyötöillä, ja nyt olen luopunut jo niistäkin. Lopettaminen ei loppujen lopuksi tuntunutkaan niin haikealta mitä olin kuvitellut, ehkä siitäkin syystä, että saan toivottavasti kokea saman vielä uudemman kerran. 


-Trina


keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

papuset

Nyt on neidin vaatetus syksyä ajatellen kohdillaan. Suomen kesä ei ole kyllä sieltä lämpimimmästä päästä, joten eiköhän nämä pääse käyttöön jo viileinä suvi-iltoina!

Pelkäsin, etten olisi tarpeeksi ajoissa meidän papujen kanssa, mutta kerkesin vielä nappaamaan omani Lahden Puodista. Leggarit ovat tosin vielä matkalla, ne kun olivat päässeet Puodista loppumaan.








Terveisin yksi tyytyväinen äiti, ja toivottavasti myös lapsi! 


-Trina



tiistai 10. kesäkuuta 2014

12kk - katsaus

Olin jo ihan unohtaa Lindan 1v - kehityskatsauksen. Tämä jääköönkin sitten viimeiseksi laatuaan, sillä vuoden ikäisestä eteenpäin lapsen kehitys alkaa olla jo niin eri mittakaavassa, mitä tämän ensimmäisen vuoden sisällä.


Rutiinit on meillä edelleen sellainen asia, missä mulla olisi petrattavaa. Kesällä eletään tosin sen verran spontaanimmin ja säästä riippuen, ettei kyllä mitään tiukkoja aikatauluja kannata väsäillä. Aamurutiinit, ruokailut ja iltatoimet ovat meillä joka päivä samaan aikaan, ja mun mielestä se riittää. Päiväunia Linda nukkuu joskus yhdet, toisinaan taas kahdet päivässä. Hellesäät ja poskihampaiden tulo ovat selvästi aiheuttaneet neidissä levottomuutta, sekä väsymystä, ja  nukahtaminen on ollut hieman haasteellisempaa. 


Linda on alkanut syömään samoja ruokia meidän aikuisten kanssa, eikä sen koommin ole purkkiruoat/soseet maistuneet. Vaihtelevalla menestyksellä tosin maistellaan uusiakin juttuja, eikä kaikki ole aina neidin mieleen. Kanasta Linda tykkää, mutta jauheliha ei mennyt sitten millään alas. Juusto on herkuista parasta, samoin aamupalaksi nautittu turkkilainen jogurtti, johon ollaan sekoitettu nyt hedelmäsoseiden sijaan Valion luonto+ mangojogua. Toi jogurtti maistuu jopa mulle, joka ei niin makujogurteista välitä, suosittelen!! Korvikemaidon sekaan olen jo jonkin aikaa sekoittanut rasvatonta maitoa, määrää pikkuhiljaa nostaen. Mitään reaktioita ei toistaiseksi ole tullut, mitä nyt pienen aineenvaihdunta ollut kaikista muutoksista johtuen hieman hitaammanpuoleinen. 

Linda juo hienosti itse nokkamukista, ja ollaan kovasti harjoiteltu syömään itse lusikalla. Linda luovuttaa hieman liian helpolla, ja heittäytyy nopeasti avuttomaksi ( mistäköhän lie oppinut... ). Tällöin yritetään vielä yhdessä, ja opetellaan, ettei kaiken tarvitse onnistua heti. 


Kävelemään Linda ei ole vielä ilman tukea lähtenyt. Taaperokärryt ovat olleet kovassa käytössä, ja niitä neiti työntää mielellään. Tukea vasten pitäisi seistä koko ajan, ja kaikki irtaimisto tuoleilta ja sohvalta löytyy lattialta neidin siivoamisen jälkeen. Lehtikoria tyhjennetään ja täytetään myös usein. Tyttö on kova tutkimaan ympäristöään, ja kaikkia tavaroita pitäisi saada näperöidä. 

Mitat 1v-neuvolassa:

74,2cm 
8,4kg
45,7cm pipo

Kaikki kolme rokotusta otettiin yllättävän iisisti vastaan. Kiinni pitäminen oli se kaikkein epämieluisin juttu, mutta kun piikit oli pistetty, ei enää harmittanut pätkääkään. Mitään oireita Lindalle ei tuosta MPR-rokotteesta tullut, ja hyvä niin.



Lindan eniten käyttämä sana on kakka. Kaikki, mitä hän osoittaa on kakkaa. Jokainen käsiin saatu esine täytyy tuoda heti näytille, ja nimetään ne yhdessä. Anteliaisuus on edelleen kova juttu, kaikkea, mitä tyty syö tai pitelee käsissään, täytyy tarjota myös muille. Meillä myös vilkutellaan ja taputetaan usein. 

Lukeminen/kirjojen katselu, soivilla leluilla leikkiminen ja soittaminen, sekä legot ovat mieleistä puuhaa. Kokeiltiin yksi päivä värittää mun vanhaa värityskirjaa, ja Linda kyllä tykkäsi piirrellä puukynillä viivoja paperiin. Välillä kynät eksyivät myös suuhun.

Ulkona käydään joka päivä, ellei ole tällainen sadepäivä, niinkuin tänään. Puistoja tässä lähistöllä on monia, ja keinumisesta neiti pitää suunnattomasti. Rannalla käydessä vesi oli vielä sen verran kylmää, etten uskaltanut uittaa Lindan varpaita vedessä, mutta viimeistään Kreetalla päästään uiskentelemaan. 

Vähän kyllä jänskättää, miten meidän matka taaperon kanssa menee! Eihän meillä ole matkalaukkujakaan vielä hankittuna!! :D 


-Trina