perjantai 27. syyskuuta 2013

4 kk






Täällä on tänään vietetty niinkin suurta merkkipäivää, kuin Lindan 4kk päivää! :-)

Neuvolassa käytiin jo tiistaina. Painoa oli 6,9kg ja pituutta 64cm. Kasvu lähtenyt siis selvästi tasoittumaan siitä, mitä se alkuun oli. Ihanan jäntevä ja pirtsakka pikkuneitihän tuo on ollut alusta asti, ja hymy se vaan jatkaa levenemistään

Linda on syntymästä asti ollu niin sanotusti helppo vauva. Yöt on saatu nukkua tosi hienosti, eikä itkutuksiakaan oo ollut liikoja. Masupipejä on edelleen, mutta senkään vuoksi ei mitään suurempia itkuja oo itketty, kun muutamat kerrat. Itselle kaikkein tärkeintä on ollu hyvät yöunet. En tiedä, millanen mörköäiti musta kuoriutuis, jos en sais nukkua riittävästi. Linda on nukkunut parhaillaan reilu 9h unia putkeen, mutta nyt on taas käynnistynyt uudet kuviot, ja unet on pisimmillään 5-6h unta putkeen. Parin tunnin pätkissä kyllä nukutaan sitten ekan heräämisen jälkeen jopa 12 asti! :) 


Oon pitänyt neitiä aika paljon lattialla, jos se sitten helpottais kääntymään oppimista. Kyljelleen kyllä jo välillä pyörähdellään, mutta masulleen ja masulta selälleen kääntymistä ei vielä ole tyttö kokeillut. Peilistä katsellaan todella uteliaina ja kiinnostuneina, naureskellaan ja hymyillään peilikuvalle ja äipälle. Leluista helistimet ja tuollainen helistinkaari "kuntokeskus" ovat kaikkein kiinnostavimpia. Pehmokirja ja lehdet kiinnostavat myös hirmusesti. Linda tarraa jo hienosti kiinni kaikesta, mikä sattuu käden ulottuvilla olemaan ja kiinnostamaan. Omat jalat on jo löydetty, ja ehkä jotenkin ymmärretty omiksi. Kovasti jaloille on aina asiaa, kun ne sattuu muistamaan ja nostamaan ylös. 





Jutustelu on kehittynyt kovasti. Mukaan on tullut hirveesti erilaisia ääniä ja kiljaisuja, välillä jopa kurlailua :D Nauru ja hymy on kyllä aina herkässä tuolla pallerolla, mikä piristää omaakin mieltä ihanasti! 





Olen kieltämättä positiivisesti yllättynyt, kuinka vaivattomasti kaikki on sujunut. Raskaudesta asti musta vain tuntui tosi hyvältä ja rauhalliselta tulevaa ajatellessa, enkä jaksanut miettiä mitään ikäviä "mut mitä jos"- juttuja sen kummemmin. Oma äitinikin ihmetteli, miten minä, maailman lyhyimmällä pinnalla varustettu tapaus, olinkin yhtäkkiä  niin rauhallinen ja tyyni.






  Ja äitiys, se todellakin tulee meillä naisilla luonnostaan. Tämän luonnollisempaa ja ihanampaa asiaa en keksi.

-Trina


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti