Syksy. Kauniit värit, mutta silti hieman vilua huokuva tunnelma. Kylmästä en vilukissana pidä, mutta syksystä muuten kyllä. Silloin, niin kuin jokaisena uniikkina vuodenaikanamme on ihan omanlainen fiilis, niin itsellä, kuin luonnolla. Tänään bussipysäkillä seisoskellessani hengittelin keuhkoihini raikasta ilmaa, ja pohdiskelin, kuinka voikin olla samanaikaisesti niin tykästynyt ja vihastunut tähän meidän neljän vuodenajan syklissä vaihtuvaan ilmastoon. Aina ne syksyn ensimmäiset viimat, sekä talvipakkaset yllättävät kylmyydellään, eikä tiedä, mitä pukisi päälleen pysyäkseen lämpimänä. 23 vuotta tätä ilmaston vaihtelua, eikä siinä silti meinaa pysyä mukana. Hassua. Nyt jo huomaan odottavani innokkaasti kesää, mutta tulkoon nyt joulu ensin!
Nää on taas näitä elämää suurempia ihmetyksiä. Lindan kuulumisiin lupaan pureutua heti, kun saan räpsittyä uusia kuvia typystä :-)
-Trina
Veit kyllä sanat suusta! Rakastan syksyä muuten, pimenevät illat ja kaunis luonto, mutta kesän jälkeen tuu kylmä viima menee kyllä luihin ja ytimiin!
VastaaPoistaNo nimenomaan. Ja se kosteus, mikä sadekelien mukana tulee, se se vasta kylmettääkin :D
PoistaSe on ainakin hyvää näissä vaihtuvissa vuodenajoissa, että aina on jotain mitä odottaa :D Kesällä alkaa odottamaan syksyä ja sitten taas lunta & valoa ja sitten alkaakin jo se kevään ja kesän odotus taas. Itse odotan nyt että tulisi lunta, että pääsisi lasten kanssa pulkkamäkeen :)
VastaaPoistaTää on niin totta :-) Joo, meilläkin olis neidin ensimmäiset kunnon pulkkamäet edessä, ai että :)
Poista