legoja siellä, legoja täällä

Legoja, legoja, legoja. Värejä tulee jo neidin suusta tietäväisin ottein. Aika upeeta! Hän osaa myös laskea yhdestä kymmeneen, mitä en millään päin pysty käsittämään. Ei tässä ihan harakoille ole omat pöpinät menneet :-).

-Trina

7/12/14

Kerrottavia kuulumisia ja asioita on taas kerennyt kertyä niin liikaa, etteivät ne nyt millään asetu tähän loogisesti. Kamerakin eksyy käteen harvemmin, ja se harmittaa. Valo, eikä aika ole olleet ollenkaan mun puolella. Neiti 1½v, iso ja itsenäinen omasta mielestään on päivä päivältä valloittavampi tapaus! Hänen kuulumisiaan luvassa pian, sillä keskiviikkona suunnataan pitkästä aikaa neuvolaan!

-Trina

pähkinöitä laululinnulle

Pähkinät ovat edelleen neidin suuri rakkaus. Niitä pitäisi saada syödä aivan liikaa päivässä, ja itkuhan siinä tulee, kun äiti sanoo ei enää. 

Linda osoittaa nykyään myös voimakkaammin kiintymystään tiettyihin leluihin, joista on tullut matkan varrella rakkaita. Kunnon rutistushaleja irtoaa myös meille vanhemmille enemmän kuin ennen. 

Mitä suloisimman kuuloista on myös se, kun pikkuneiti on alkanut lauleskelemaan. Spontaanisti hän lurittelee hentoisella äänellään laulun tai pari, ja hymyssä suin odottaa, että äiti yhtyy lauluun mukaan. 

-Trina

tämmöstä täällä

Tiistai, mulla vapaapäivä, ja vaikka oonkin hieman kipeenä, niin jäi neitikin mun kanssa kotiin hengailemaan. Tai ei me oikeastaan mitään hengailtu, vaan käytiin mummun ja Satun kanssa kenkäostoksilla. Minin jalka on kolmessa kuukaudessa venynyt aivan omiin sfääreihin, eikä nykyiset kengät menneet enää jalkaan, kuin ihan nipin napin. 

Satu olikin jo eilen bongannut hyvästä alesta yhdet yksilöt, mutta koko oli epävarma. Intersporttiin siis, ja kenkiä kokeilemaan. Linda innostui kokeiltavia kenkiä enemmän isojen poikien Nikeistä, mutta suostui pienen maanittelun jälkeen sovittamaan oman kokoluokkansa popoja. Sinne jalkaanhan ne sujahtivat, 23-koon karvavuorelliset McKinleyt villasukankin kanssa, ja hintaa oli alen jälkeen huimat 30€!! Ei tarvinnut kauaa empiä siis. Näillä keleillä mennään tosin vielä kumppareilla, luulisin, vettä on satanut meinaan täällä nämä viime päivät.

-Trina

hei, kuka puhuu?

Täällä alkoi maanantaina todellinen uusien taitojen esittely, kun vietettiin kotipäivää neidin kanssa. Multa oli loksahtaa leuat paikoiltaan, sillä en osannut yhtään odottaa, että meillä kuultaisiin hajanaisten sanojen lisäksi vielä pitkään aikaan mitään kummempaa. No, väärinpä meni, ja täällä tuo papupata höpötteli kahden sanan lauseita useampaan otteeseen! 

Linda kehitteli mun aamukoomailujen ajaksi itselleen mieluisan leikin pinoamalla meidän kaikkien kenkiä eteisessä päällekkäin, ja samalla alkoi väliin kuulua "isin kenkä" , "äidin kenkä", aina ihan oikean kengänomistajan kohdalla. Ei tarvittu tämän jälkeen aamukahveja, sen verran nopeasti virkosin hämmästyksestä.

Myöhemmin päiväunien jälkeen lämmittelin keittiössä meille perunapiirakoita välipalaksi, ja neiti kipitti vaippaansa rapsuttaen mun luo. Siinä tuo minityyppi katsoi mua hieman epämukavan ilmeen kera, ja tokaisi : "kakka tuli". Ai että mitä? Kakkaa ei ollut tullut, mutta multa meinasi melkein tulla silkasta jännityksestä, olin jo ihan täpinöissäni, kuinka meidän pikkuinen on oppinut salaa puhumaan noin sujuvasti. Hetki meni, ja kyllähän siellä vaipassa oli kuin olikin jotain, neiti vain hieman ennakoi. 

Iltapäivällä alkoi isiä tulla jo ikävä, ja niinhän päätti taaperoinen kaivaa jemmoistaan kuvan isistä tokaisten "isin kuva". Niinpäs olikin, huhhuh. Mitähän vielä? Iltasadulla keskustelisimmekin sitten jo kenties syvällisempiä ? No ei sentäs, mutta kyllä tämä mulle tuli aivan puun takaa. En koskaan kuvitellut pienen lapsen kehityksen kulkevan kuin allegro-juna Venäjälle. Odotan kieltämättä innokkaasti pääseväni keksimään mitä värikkäimpiä vastauksia neidin kysymyksiin, ja pohtimaan itsekin lapsen näkökulmasta asioita, he kun tuppaavat hoksaamaan juttuja huomattavasti yksinkertaisemmilta kanteilta kuin aikuiset. Vanhempina tosiaan taidamme oppia lapsiltamme jopa enemmän! 

Mites teillä pöpistään? Vai juostaanko kilpaa sen sijaan? :-)

Ja jos joku elää vielä täysin Kidd.O-pimennossa, niin tässä sitä vasta markkinoiden mahtavin lifestyle-lehti perheen jokaiselle osapuolelle luettavaksi! Kolmas numero on juuri saapunut kauppoihin, käykäähän hakemassa :-)

-Trina

perinteinen sunnuntai & taaperon kuulumiset

 

Jälleen yksi sunnuntai mummulassa. Tästä on näköjään muodostunut jo perinne, että istutaan sunnuntaisin muiden pöytiin syömään, ja vaihtamaan kuulumisia. 

Herkuteltiin, tulkittiin ja ihmeteltiin toistemme kummallisia unia. Viimekertaisista oudoista unista olikin jo aikaa, yleensä kun tuppaan näkemään mitä kummallisempia unia yöstä yöhön. 

Ihastelin lapsuuden pihani syksyisiä vaahteroita, nättejä kuin mitkä!

Entäs tämä pikkuinen sitten. Kasvaa niin, että korvissa humisee. Käveleminen on alkanut selvästikin kiinnostaa enemmän. Yhä useammin neiti lähtee spontaanisti käpsyttelemään konttaamisen/polvikävelyn sijaan. Varovasti täällä edetään, ja suojavaistoa selvästikin löytyy, mikä on mielestäni vain hyvä. Vältytään toistaiseksi ainakin turhilta haavereilta. 

Sanavarasto on aivan käsittämättömän laaja. Neiti imee sanoja itseensä kuin sieni, ja tuntuu oppivan uusia päivittäin. Linda myös ymmärtää hyvin sanojen merkityksen, ja sutkauttelee oppimiaan juttuja huvittavankin osuviin väleihin. Kiinnostus musiikkiin ja laulamiseen vaan kasvaa, ja lempilauluja lauletaankin putkeen muutaman kerran päivässä. Biisilistalta löytyy tällä hetkellä vakkarina Kaapon tunnari, muumit, ihhahhaa, sekä Isac Elliotin Baby I ;-). 

Nukkuminen on ollut hoidon alettua hieman levotonta, ja neiti on alkanut heräillä pari kertaa yössä. Muuten yöt ovat sujuneet todella hienosti. Nakero nukahtaa sänkyynsä 19-20, ja herää aamulla 7-830. Lindan omaa huonetta ei olla saatu vielä valmiiksi, joten hän nukkuu vielä meidän makkarissa, mutta mikäs kiire tässä olisikaan vielä muuttaa järjestystä. 

Ruoka ei meinannut hoidossa ekalla viikolla oikein maistua. Uusi tilanne ja ympäristö varmasti vaikuttivat ruokahaluun, mutta kotona tyty söi onneksi enemmän kuin ennen. Nyt toisen hoitoviikon jälkeen ruokakin oli alkanut tekemään kauppansa, ja lusikalla syöminen on huomattavasti parantunut! Tää on kyllä helpottanut mun mieltä suuresti, sillä Linda on ollut todella pieniruokainen, ja aina silloin tällöin kerkesin jo hieman huolestua asiasta. Tuntui, että ruokaa meni enemmän neidin leikkiessä ruoan laittoa kuin oikeaa ruokaa syödessä, mutta nyt ei ole kyllä huolta enää siitäkään. 

Meidän neiti on hymyilevä ilopilleri, toisinaan temperamenttisiin kiukkuraivareihin turhautumisensa purkava höpsöttelijä, joka rakastaa hiekkalaatikolla istumista. Hän pusuttelee ja halittelee, laulaa äidin kanssa radion mukana lauluja, sekä kokkailee mielikuvitusruokia, useimmiten kalakeittoa. Ikää Lindalla on 15kk ( elin itsekin jo siinä uskossa, että kuukausia olisi mittarissa 16 ) , vaikka meistä täällä kotona tuntuukin, että neiti olisi ollut meidän kanssa aina :-)

-Trina

vikat ennen töihin paluuta

Hän on hassutellut tänään. Hän on repinyt kaiken mahdollisen irtaimiston tasoilta, joille on yltänyt, inventoinut kaikki mun kulhot ja kupposet, lukenut koirakirjaa, ja pusutellut koirien kuvia, leikkinyt sammakkoa, kiipeillyt sohvalle, tehnyt siltoja, raahannut kenkiä ympäri taloa, ehkä vielä jotain muutakin. Koti on pitkästä aikaa ihanan puhdas viikonlopun juhlien jäljiltä, juhlistettiin hieman suvun kesken mun syntymäpäiviä. Ihana viikonloppu takana siis, ja nyt passaakin aloittaa työt pitkän tauon jälkeen, uudenlaista virtaa puhkuen. Vaikka kyllä mua silti hieman jänskättää! 

-Trina