syöttötuolihöpinää

Mulla oli jo ennen Lindan syntymää selvillä, minkälaisen syöttötuolin neidille tahtoisin. Olin blogeista ja ystäviltä saanut positiivisen kuvan eräästä yksilöstä, eikä sen rinnalle kyllä missään vaiheessa tullutkaan muita vaihtoehtoja. Mielestäni syöttötuolin tulee olla mahdollisimman tukeva, eikä se saisi keikata. Sen tulisi miellyttää esteettisesti silmää ja mielellään sopia myös sisustukseen. Hyvä syöttötuoli on säädettävissä lapsen kasvun mukaisesti, ja näin ollen käyttöaika pitenee huomattavasti! Onkohan siellä jo arvattu, mikä tuoli on kyseessä? 

Kuvissa ei esiinny kyseinen syöttötuoli, vaan mummulan syöttötuoli. Sinnekin oli kuulemma saatava oma! Linda pääsi siinä jo hieman harjoittelemaan, ja sujui kyllä niin mallikkaasti. Istuminen on Lindan mielestä mukavaa, näkeehän siitä nyt maailmaa aivan erilailla. Sohvalla istuminen onnistuu parhaiten, siinä neiti pysyy jo ilman tukea melkoisen pitkään. Lattialla onkin sitten jo haasteellisempaa.

Kääntyily on alkanut hahmottua myös paremmin, ja välillä Linda pyörii lattialla suuntaan ja toiseen ihan huvikseen. Varmimmin tuon saa käntymään jonkin kiinnostavan perässä ( lue puhelin, kaukosäädin, silmälasit, ym. ). 

The syöttötuoliin palailen ihan omassa postauksessa. Huomenna kipaisen siihen vielä pehmusteet, ne kun oli päässeet liikkeestä loppumaan. Mieluisinta tässä kuitenkin on se, ettei meidän tarvitse itse maksaa syöttötuolista, eikä siihen kuuluvista osasista, sillä mun vanhemmat ilmoittivat kustantavansa sen meille joululahjaksi! Maltti oli valttia, onneksi en raskausinnostuksissani mennyt ja hankkinut syöttäriä linnun ollessa vielä masussa :-)

-Trina

hammaskiukkuja

Hampaat on kyllä näiden viime päivien sana. Oikeastaan viime viikkojen. Nukkumaan mentäessä, oli kyseessä päiksyt taikka yöunet, on Linda ollut tosi kiukkuinen ja levoton. Ihmettelin, että voiko kiukkuisuus jatkua vielä senkin jälkeen, kun hammas on jo selvästi puhjennut, mutta mitä vielä, sieltähän pilkisti saman tien jo toinen kaveri!! Täällä siis putkahtelee neidin suuhun hampaita kuin sieniä sateella. Tiheä hampaiden puhkeaminen on vielä luultavasti nostattanut pientä lenssua, joten itkuilta ei kyllä ole vältytty. Hampaita Lindan suussa majailee tätä nykyä neljä kappaletta.

Pauli on yleensä tosi tiukka reeneistään, eikä jätä niitä väliin, ellei joku tee tosissaan kuolemaa. Tällä kertaa ei tarvittu, kuin pari söpöä koiranpentuilmettä, toinen ehkä söpöin koskaan näkemäni, hieman unisen pöhnäinen pikku hymynkare. Siinä olis taipunut kuka tahansa jäämään kotiin ;) Täällä me ollaan tämä päivä költsitty ja hellitty tuota palleroista. Iltaa kohden Linda tosin jo hieman virkistyi ja istuskeli meijän kanssa sohvalla katsomassa salkkareita :-) Toivotaan, ettei kaikki hampaat päätä yhdeltä istumalta rysähtää suun täytteeksi, jotta saatais vähän nukkuakin öisin! 

-Trina

6 kk

Niin se päivä sitten koitti, nopeammin, mitä kuvitella saatoin! Minun oma pieni vauvani on nyt puoli vuotias <3 En ymmärrä, kuinka aika voi ottaa siivet alleen, ja lennellä näin huimaa vauhtia eteenpäin. Tämä vuoden puolikas on ollut mulle elämäni ihaninta aikaa. Oon oppinut niin paljon uutta itsestäni, nähnyt aivan erilaisia puolia lähimmäisistäni ja ollut muutenkin todella onnellinen. Tähän pisteeseen on tultu siitä, kun ystävälleni tokaisin muutama vuosi takaperin, etten varmaan koskaan tulisi menemään naimisiin, tai hankkimaan lapsia, ja jos näin pääsisi käymään, tulisi miehen olla melkoinen taikuri. Muutamat taikatemput on mun kohdalla kyllä pitänyt heittää, sillä mun usko miehiin oli kerennyt hämärtyä aika olemattomiin. no, sen suuremmin asiasta poikkeamatta, taikuri tuli ja kyynisimmänkin naisen mieli muuttui.

Torstaina käytiin 6 kk neuvolassa ja kasvu on selvästi tasoittumaan päin. Paino 7665g (7290g), pituus 67cm (66cm) ja päänympärys 43,7cm (43cm). Suluissa huom. 5kk mitat. Hampaita on ilmestynyt yksi lisää, nyt niitä on siis kolme, kaikki etuhampaita :D Kääntyminen masulta selälleen ja toisin päin onnistuu, mitä nyt välillä unohtuu, miten se tapahtuikaan. Linda istuu hetken aikaa ilman tukea, yrittää kovasti ryömiä ja päästä itse istumaan. Soseita syödään 2-3 kertaa päivässä, ja kaikki maut menee upeasti alas. Aamulla ja illalla otetaan myös välillä puuroa, joka maistuu myös hienosti. Etusormi-peukalo-ote on jo osittain hallussa, varsinkin, jos lähettyvillä on mun puhelin :D Linda on jo oppinut, että sillä on tällainen some-mutsi, joka ottaa paljon kuvia, ja kameran edessä voi heittää pienet poset kehiin. Pehmolelut, rättilelut ja lehdet on kaikkein mieluisimpia leluja, mutta eipä tuo pahemmin piittaa, mikä lelu on kyseessä, kunhan sen saa suuhun.

Vaatekoko on suht sama, mitä kuukausi takaperin; 68-74, mutta poikkeuksia kyllä löytyy merkistä riippuen. En voi uskoa näitä kuvia katsellessa, että kyseessä on tuo sama nakero, joka nyt könyää lattialla itsekseen mistä milloinkin kiinnostuen. Eihän se ole voinut olla noin pieni! Lastenhuonetta pitäisi ruveta suunnittelemaan, vaikka tiedän kyllä suurinpiirtein, millaisen siitä tahdon. Joku räjähdysinsinööri vois kyllä ensin tulla esikäsittelemään dynamiitin kanssa kyseisen huoneen, oveakaan kun ei meinaa saada auki siitä rojumäärästä.

Joulun ajaksi rauhoitan mieleni kuitenkin kaikesta kotiin ja siivoamiseen liittyvästä, ja keskityn rentoutumaan sen sijaan!! *<:-) 

-Trina

Tonttuilua

Heräsin vasta muutama päivä takaperin ajatukseen joulukorteista nakeron kuvalla. Ajattelin, että olisin varmasti totaalimyöhässä asian kanssa, mutta huh, en ollutkaan!! Ifolorilta tilatessa kerkeäisi vielä, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen, kamera kauniiseen käteen ja tytteli tonttuvermeisiin :-) Linda kiinnostui tyypillisesti vähän vääristä asioista, ja hermostui, kun en antanut toisen syödä tonttulakin kulkusta enkä mekon kaulusta. Päädyin sitten ihan omaan näkemykseeni joulukuvista, enpähän ainakaan ollut samanlaisiin törmännyt :D 

Kun taas kuvailemisen makuun pääsin, päätin hyödyntää valoisen päivän antimia ja heilua kameran kanssa muuten vaan. Pikku hiljaa alkaa avautua kameran salat tällaisellekin tekniikkaurpolle. Hyllytin automaattiasetukset täysin, ja aloin manuaalisesti vain kokeilla mitä tapahtuu mistäkin, niinhän sitä vain oppii. 

Tällaisella asulla mentiin sunnuntaina. Paljettikauluksinen paita on H&M:n, farkut Selectedistä. 

Päätin tuunata vanhasta farkkupaidasta liivin. Ratkojaa ei löytynyt, joten saksilla pistelin menemään. Hitaanpuoleista hommaahan tuo oli, mutta vaivansa väärti. Onpahan taas uusi elämä vaatteella, mitä ei olis tullut käytettyä.

Oon nyt tosi kettumainen, ja kiusaan tän lahja-asian kanssa. Tämmöisen pakkauksen kätköistä se paljastui, kello nimittäin :-)

Torstaina koittaa taas neuvolapäivä. Miten musta tuntuu, että oon tippunut ajankulun suhteen kärryiltä jo ajat sitten. Minun oma vauva täyttää puoli vuotta!! <3

-Trina

synttärin viettoa

Meillä on vietetty tänään oikein onnistunutta juhlapäivää! Heräilin ite aamulla aikasemmin väsäilemään sankarille aamiaista, saatoinpa siinä samalla hoidella vähän pyykkihommiakin. Ja mikä näky olikaan ulkona herätessä, sitä lunta, mitä olin jo pyydellytkin! Tosin tällä hetkellä taitaa asfavltin väri viedä jälleen voiton. 

Aamupala koostui tietysti sankarin lemppareista, ei meillä onneksi ihan näin ranttaliksi joka viikonloppuaamu vedetä. Viime postaukssessa mainitsemani yllätys, a.k.a. tuplasuklaa kuppikakut! Onnistuivat edeltäjiään paremmin, kun tajusin laittaa taikinan sekaan valkosuklaata, ja annostella vuokiin vähemmän tavaraa! Olin näistä kyllä salaa jopa ylpeä :-) Sankari tahtoi viettää päivää kaupoilla joululahjoja metsästäen, niinpä netfliksistä pikku prinsessa pyörimään ja mamma meikkailupuuhiin. Linda katsoi ohjelmaansa silmät lupsuen, mutta ei millään malttanut unen voittaa. Onneksi oli tiedossa autoilua, takuuvarmat päikkärit siis! 

Saatiin kiireessä napsattua jopa jonkinmoiset asukuvat. Päällä mulla oli uusi paita ja housut Zarasta, takkikin on ylläripylläri Zarasta, Vagapondin nilkkurit sekä Michael Korsin pikkulaukku.  Montakohan kertaa olen täällä maininnut käyneeni Karismassa, no siellähän me käytiin tälläkin kertaa. Se vaan on lapsen kanssa kätevämpi vaihtoehto keskustan Trioon verrattuna. Lahjojen metsästysreissu osoittautui antoisaksi, löydettiin Paulin parille sisarukselle jo lahjat pukinkonttiin. Loppupäivästä ollaan eletty ilman kameraa, kun on niin pimosaa. Loihdin kotiin tultuamme meille ruoaksi lehtipihviä ja lohkoperunoita, vedettiin jälkkäriksi kaikki viimeisetkin kuppikakut, ja ilta menee todennäköisesti hyvän leffan parissa. Ihanaa viikonloppua vaan kaikille! 

P.S.  Ja mikä Paulin lahja sitten oli? No siitä lupaan ottaa kuvan seuraavaksi kerraksi ;-) 

-Trina

vanhoja ja vähemmän vanhoja muistoja juhlien kunniaksi

Hyi mitkä säät on taas vallinneet koko viikon.

Ulkona on tullut käytyä tosi huonosti, ja se on kyllä huomattavissa! Pää ei meinaa toimia sitten millään, ja olo on aika väsynyt. Toivon, että saataisiin pian pysyvät lumet maahan ja hieman enemmän valoa tähän talveen :-) Oon tänään hääräillyt keittiössä pienen yllärin parissa, sillä huomenna juhlitaan Paulia ja Lindaa. Linda täyttää 6kk, Pauli taas jotain lähemmäs 100v ;-)  Muistelin vähän vanhoja, ja kaivoin arkistoista muutaman kuvan näin juhlan kunniaksi!

Huomasin näitä kuvia metsästäessä, kuinka vähän musta ja Paulista on yhteiskuvia!! Asia pitää korjata, ja jatkossa keskittyä myös ikuistamaan meitä yhdessä :-) 

-Trina