Jälleen yksi sunnuntai mummulassa. Tästä on näköjään muodostunut jo perinne, että istutaan sunnuntaisin muiden pöytiin syömään, ja vaihtamaan kuulumisia.
Herkuteltiin, tulkittiin ja ihmeteltiin toistemme kummallisia unia. Viimekertaisista oudoista unista olikin jo aikaa, yleensä kun tuppaan näkemään mitä kummallisempia unia yöstä yöhön.
Ihastelin lapsuuden pihani syksyisiä vaahteroita, nättejä kuin mitkä!
Entäs tämä pikkuinen sitten. Kasvaa niin, että korvissa humisee. Käveleminen on alkanut selvästikin kiinnostaa enemmän. Yhä useammin neiti lähtee spontaanisti käpsyttelemään konttaamisen/polvikävelyn sijaan. Varovasti täällä edetään, ja suojavaistoa selvästikin löytyy, mikä on mielestäni vain hyvä. Vältytään toistaiseksi ainakin turhilta haavereilta.
Sanavarasto on aivan käsittämättömän laaja. Neiti imee sanoja itseensä kuin sieni, ja tuntuu oppivan uusia päivittäin. Linda myös ymmärtää hyvin sanojen merkityksen, ja sutkauttelee oppimiaan juttuja huvittavankin osuviin väleihin. Kiinnostus musiikkiin ja laulamiseen vaan kasvaa, ja lempilauluja lauletaankin putkeen muutaman kerran päivässä. Biisilistalta löytyy tällä hetkellä vakkarina Kaapon tunnari, muumit, ihhahhaa, sekä Isac Elliotin Baby I ;-).
Nukkuminen on ollut hoidon alettua hieman levotonta, ja neiti on alkanut heräillä pari kertaa yössä. Muuten yöt ovat sujuneet todella hienosti. Nakero nukahtaa sänkyynsä 19-20, ja herää aamulla 7-830. Lindan omaa huonetta ei olla saatu vielä valmiiksi, joten hän nukkuu vielä meidän makkarissa, mutta mikäs kiire tässä olisikaan vielä muuttaa järjestystä.
Ruoka ei meinannut hoidossa ekalla viikolla oikein maistua. Uusi tilanne ja ympäristö varmasti vaikuttivat ruokahaluun, mutta kotona tyty söi onneksi enemmän kuin ennen. Nyt toisen hoitoviikon jälkeen ruokakin oli alkanut tekemään kauppansa, ja lusikalla syöminen on huomattavasti parantunut! Tää on kyllä helpottanut mun mieltä suuresti, sillä Linda on ollut todella pieniruokainen, ja aina silloin tällöin kerkesin jo hieman huolestua asiasta. Tuntui, että ruokaa meni enemmän neidin leikkiessä ruoan laittoa kuin oikeaa ruokaa syödessä, mutta nyt ei ole kyllä huolta enää siitäkään.
Meidän neiti on hymyilevä ilopilleri, toisinaan temperamenttisiin kiukkuraivareihin turhautumisensa purkava höpsöttelijä, joka rakastaa hiekkalaatikolla istumista. Hän pusuttelee ja halittelee, laulaa äidin kanssa radion mukana lauluja, sekä kokkailee mielikuvitusruokia, useimmiten kalakeittoa. Ikää Lindalla on 15kk ( elin itsekin jo siinä uskossa, että kuukausia olisi mittarissa 16 ) , vaikka meistä täällä kotona tuntuukin, että neiti olisi ollut meidän kanssa aina :-)
-Trina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti