mitä nakerolle kuuluu?

Pienokainen on kehittynyt viime kuukausina niin hurjasti, ettei häntä samaksi lapseksi meinaa uskoa! Kävelemään hän ei ole vielä lähtenyt, mutta ei siihenkään näyttäisi kauaa tällä tahdilla menevän. 

Linda nousee ilman tukea seisoskelemaan, ja saattaa ottaa muutaman varovaisen askeleen sivulle, taikka eteen. Pikkuisesta ihan huomaa, kuinka hän harkitsee jokaisen liikkeensä, ettei vain tulisi kolhittua itseään. Alusta asti Linda on ollut todella harkitseva liikkumisen suhteen, ja ne kerrat, mitä neidin pää on kolissut jotain vasten, on laskettavissa kahden käden sormilla. Olen kyllä hyvin tyytyväinen tähän harkitsevaan ja rauhalliseen menoon, eipähän pääse oma sydän muljumaan liikoja sijoiltaan. 

Kuukausi taaksepäin säikähdin kovasti, kun huomasin nakeron lähteneen omatoimisesti kiipeämään rappusia ylös tuhatta ja sataa. En ymmärrä, miten hän pystyikin niin rivakasti kapuamaan portaita aivan samanlailla, mitä me aikuiset, mutta tietenkin käsiä apuna käyttäen, vaikkei toinen osannut vielä edes kävellä.

Sanoja tyty toistaa sitä mukaa, kun hänelle niitä sanoo. Vakiosanastoon kuuluu tätä nykyä ainakin sanat kakka, kukka, koira, ihhahhaa, banaani, koru, kirja, moi, moikka, haloo, äiti, pappa, mummu, isi, pupu, laukku, vettä, maito, vaippa, kana, kala, kurkku, ja mitä näitä nyt oli :-). 

Sosiaalinen luonne on alkanut pikkuhiljaa taipumaan enemmän varaukselliseen suuntaan. Uusiin ihmisiin pitää saada rauhassa tutustua äidin tai isin sylistä ujosti vilkuillen. Vierastusitkuja tulee herkemmin, eikä itsekseen viihdytä enää samanlailla kuin ennen. Olisin luullut, että Linda alkaisi viihtyä iän myötä vaan enemmän yksin omien leikkiensä parissa, mutta toisin kävi. Voihan kyseessä olla taas jokin ohimenevä vaihe, mutta olen saanut kanniskella minityyppiä melkein jatkuvasti sylissä. En kuulu niihin äiteihin, jotka antaisivat lapsen itkeä pitkiä aikoja antamatta toisen vaatimaa lohtua/syliä/huomiota. En vain kerta kaikkiaan kykene sellaiseen turhanpäiväiseen itkettämiseen. Kun ikää tulee lisää, opetan varmasti Lindalle kärsivällisyyttä, sekä omatoimisuutta, mutta vielä tämän ikäiseltä ei mielestäni saisi odottaa liikoja :-). 

Kooltaan neiti on kuin pieni lintunen. Neuvolan jälkeen mitoissa tuskin on tapahtunut mitään sen suurempaa muutosta, mitä nyt pari senttiä saattanut tulla pituutta. Painonkin luulisin olevan hyvin samaa luokkaa, maksimissaan kilo tullut lisää. 1v neuvolan mitat nähtävissä täältä. Ruumiinrakenteeltaan hän on kuin minä, kasvonpiirteiltään taas enemmän isäänsä muistuttava. Mielenkiinnolla odotan neidin ulkonäön, sekä persoonan muokkaantumista iän myötä. 

Jännitän kovasti syyskuuta, jolloin tyty lähtee hoitoon. Pelottaa, kun ei voi itse olla vahtimassa, että kaikki varmasti sujuu hienosti. Meillä kävi onneksi sen verran hyvä säkä, että kyseisellä perhepäivähoitajalla on Lindan lisäksi vain kaksi muuta alle kaksivuotiasta, sekä ehkä yksi hieman vanhempi. Kivaa, että neidillä on hoidossa ikäistänsä seuraa, ja huomiotakin luulisi olevan tarjolla riittävästi pienen ryhmäkoon ansiosta! Toivon niin kovin, että kaikki lähtee rullaamaan hoidon ja työhönpaluun suhteen mielekkäästi, ilman sen suurempia harmistuksia. 

-Trina