Taaperon kanssa maailmalla

Postaus käsittelee tietty meidän reissua reilu 1v:n kanssa Kreetalla, mutta eiköhän täältä vinkkejä satele kenelle tahansa perheelliselle ulkomaanmatkaa suunnittelevalle :-)!

Idea reissuun lähdöstä sai alkunsa talvella mun äidin 50v syntymäpäivien lähestyessä. Äiti halusi ikimuistoiset juhlat lähimmäisten kesken, ja juhlapäivä Kreetan lämmössä x 14 oli hänen toiveensa. Eikun tuumasta toimeen, ja matkaa varaamaan, vaikka ajatus pikkuisen kanssa matkustamisesta hieman mietityttikin. 

Matkaseurueemme koostui meidän perheen lisäksi mun vanhemmista, sekä pikkuveljestä kera tyttöystävän. Reissuun lähtö isommalla porukalla oli ehdottomasti helpottavin tekijä taaperon kanssa matkatessa, sillä äidin ja isin lisäksi neidilä oli vielä neljä muutakin turvallista syliä käytettävissä! Voin ihan suoraan todeta, että kaksi viikkoa olisi kolmestaan ollut hippasen liikaa noin pienen kanssa.

Lapsen kanssa matkatessa täytyy muistaa, että lomalla mennään lapsen ehtojen mukaisesti, eikä kaikki omat suunnitelmat aina mene yksiin pienen tarpeiden kanssa. Tämä oli meillä otettu hyvin huomioon, eikä siksi oltu etukäteen suunniteltu mitään sen kummempia loman varalle. 

Olen käynyt Kreetalla kaksi kertaa aikaisemminkin, joten paikka oli jo ennestään tuttu. Tämäkin seikka rauhoitti mun mieltä minin kanssa, sillä tiesi jo valmiiksi, millaista kohteessa on, sekä missä mitäkin sijaitsisi. Kreikkalaiset ovat hyvin perhekeskeisiä, joten ihan jo siksikin suosittelen kovasti Kreikkaa, sekä Kreetan saarta perhelomakohteeksi! 

Matka meillä starttasi kotoa Lahdesta klo. 3:45. Hyi että, mutta kyllä se jännitys voitti väsymyksen pikkuhiljaa lähestyessämme kohti Helsinki-Vantaata. Linda nukahti melko nopeasti uudestaan turvaistuimeen hänet siirrettyäni, ja kiskoi sikeitä koko automatkan. Kun auto sammui, virkosi tytykin tutkailemaan ympäristöään. Kaikki oli niin uutta ja jännittävää, ettei toinen malttanut enää nukkua, eikä se olisi matkatavaroiden luovuttamisen jälkeen ollut mahdollistakaan, sillä rattaat piti jättää myös sille tielle. Olin ottanut tytylle aamupalaksi muumipuuropussin mukaan, ja syötiin se kahvilassa koneeseen pääsyä odotellessa. Puuropussit osoittautuivat reissunkin aikana todella käteviksi, korvasivat hyvin reissun ajan normaalin aamu- taikka iltapuuron. 

Lento sujui menosuuntaan todella hienosti. Meillä oli paikat heti eturivissä, missä jalkatilaa oli riittämiin, ja jossa neiti viihtyi osan matkasta leikkien. Korviin ei koskenut mulla, eikä onneksi Lindallakaan, ja untakin otettiin viimeiset puoli tuntia. Kentältä oli vielä 15km bussimatka hotellille, joka sekin meni oikein mallikkaasti. Takaisin tullessa emme jostain syystä päässeetkään eturiviin, ja kärvistelimme 4h lennon ajan suhteellisen ahtaissa olosuhteissa. Linda kiukkusi väsymystään ensimmäiset kaksi tuntia, jonka jälkeen vihdoin nukahti päikkäreille.  Tämä oli koko reissun ainoa ärsytyksen aihe, ja taisi mulla muutama ärräpääkin vahingossa lentää :/. 

Hotellimme sijaitsi Hanian ja Plataniaksen välissä, pienessä kylässä nimeltä Kato Stalos. Alue oli saaren suurempiin kaupunkeihin verrattuna rauhallisempi, ja oikein passeli perhelomailuun. Nuorempana ystäväni kanssa lomaillessa majoituimme Plataniaksessa, mikä onkin  menevämpää sorttia kaipaavalle osuvampi paikka. Hotellilta oli matkaa rannalle alle 500m , samoin läheisimpiin minimarketteihin. Itse hotelli ja hotellihuone olivat kovasti meidän mieleemme, ihanan pieni ja viihtyisä! Lindalla oli huoneessa oma matkasänky, johon typy aina illalla syömästä tultua nostettiin nukkumaan. Melkein poikkeuksetta Linda nukahti joka ilta rattaisiinsa, ja nukkui yhdellä heräyksellä läpi yön kahdeksaan asti. Heräilytkin johtuivat neidon vilkastuneesta aineenvaihdunnasta, eihän nyt kukaan jatkaisi uniaan tavarat housussa :D! 

Ruokailut sujuivat suht mallikkaasti. Alkuun meinasi olla hieman hankaluuksia neidin kieltäytyessä täysin suolaisista ruoista, mutta onneksi nekin alkoivat reissun edetessä tietyissä muodoissa maistumaan. Kuten jo aikaisemminkin mainitsin, olivat pikapuuropussit oikein mainioita reissuiltapaloja. Maustamaton jogurtti upposi aamupalaksi yhtä mallikkaasti kuin kotonakin, ja uusia makujakin maisteltiin huolella. Kuskasin kotoa muutaman suolaisen purkkiruoan, puuropussit, sekä semperin pussismoothieita varmuuden vuoksi. Suolaisia olisi voinut olla mukana enemmänkin, sillä purkkiruoka Kreetalla maksaa tuplat kotimaahan verrattuna. Siinä missä meillä perus suolaiset piltit maksavat 1,20e, olivat ne tuolla hieman auki 4e! 

Kreikassa ruoat ovat yleisesti ottaen todella maukkaita, ja perusvarmoja suomalaiseen makuun, enkä tästäkään syystä pelännyt maistattaa Lindalla mitään, mitä itsekin söin. 

Lämpötilat huitelivat joka päivä +30 tienoilla, ja olin alkuun hieman huolissani, miten helteet vaikuttaisivat Lindaan. Neiti on todella lämminverinen, mutta sain yllättyä positiivisesti, sillä yksiäkään itkuja ei taidettu itkeä kuumuuden vuoksi! Vaatetus pidettiin minimissä auringosta huolimatta, mikä oli jälkeenpäin ajateltuna todella fiksu päätös. Paljaat kohdat suojattiin tietysti asianmukaisesti fysikaalisen suojan omaavalla aurinkovoiteella, kertoimien ollessa 50. Rattaissa meillä oli aurinkosuojana ohut torkkupeitto. Peitto on suht reikäinen, joten se päästi juuri sopivasti jalkatilan lisäksi ilmaa virtaamaan rattaisiin. Täysin umpeen ei kannata vaunuja koskaan vuorata, sillä lämpöasteet saattavat nousta umpinaisissa vaunuissa tuollaisilla helteillä jopa +40-50 tienoille! 

Päähine, sekä aurinkolasit kulkivat myös koko ajan mukana. Aurinkolaseja neiti kiskoi aikalailla samaa tahtia päästään, mitä niitä hänelle laitettiinkin, samoin hattua, kunnes väsyi taisteluun niiden tarpeellisuudesta.

Virikkeitä ja tekemistä Kreetalla riitti loputtomiin. Jo pelkkä rantahietikossa möyriminen olisi riittänyt meidän tirppanalle. Linda riehaantui hiekasta aivan totaalisesti! Rantaleikkien jälkeen koko neiti oli aivan hiekassa, taisi sitä mennä muutamaan otteeseen suuhunkin asti. Meressä, sekä uima-altaassa uiminen olivat mielekästä puuhaa, ja Lindasta kuoriutui myös melkoinen vesipeto. Ostettiin heti kotiin päästyämme omallekin takapihalle pikkuinen puhallettava uima-allas. 

Kulkukoirat ja -kissat ilostuttivat miniä suuresti. Eräässä ravintolassa oli kokonainen perhe kulkukissoja, joita Linda oppi reissun aikana kutsumaan itse luokseen. Toinen oli niin suloinen uusine taitoineen. Linda oppi loman aikana muutenkin aivan älyttömästi kaikkia uusia juttuja, olen itsekin ihan hämmentynyt tästä opitun määrästä!

Kaikki oli ympäristöä myöten niin erilaista kotimaahan verrattuna, että katseltavaa riitti. Rytmit meillä pääsi hieman muuttumaan, mutta en jaksanut murehtia siitä sen enempää. Annoin Lindan nauttia niin paljon, kuin hän tuntui jaksavan. Rajoja neiti koetteli reissussa hieman enemmän, ajatteli varmaan, että kotona kielletyt temput voisivat olla toisaalla sallittuja. Tästä seurasi pieniä kiukkuiluja, joita ei muuten olla jouduttu todistamaan. 

Parina päivänä oltiin muutama tunti omillamme Lindan ollessa mummun ja papan hoivissa, sen enempää ei olisi itselläni ainakaan ollut tarvetta tuulettua. Meidän reissu meni kokonaisuudessaan todella hienosti! Oli ihana katsella vierestä, kuinka oma lapsi nautti täysin siemauksin erilaisista maisemista ja touhuista, ja siinä samalla nauttia itsekin upeista aurinkokeleistä. Sielu lepäsi kuin Herran kukkarossa konsanaan, ja kaksi viikkoa oli juuri sopiva aika totaaliselle rentoutumiselle. Jos ikinä koskaan pähkäilette lähteäkö vai eikö lähteä ulkomaille pienen lapsen kanssa, suosittelen lämpimästi vaihtoehdoista ensimmäistä. Kokemus rikastuttaa varmasti niin vanhempia kuin lapsiakin, ja ihanat muistot säilyvät mielessä aina :-). 

-Trina