Vene starttasi matkansa Plataniaksen satamasta klo.13:00, ja koska oltiin ensimmäisinä botskissa, saatiin mitä parhaimmat paikat ihan veneen keulasta. Siinä me nautittiin auringosta, ja ihanasta merituulesta. Kierreltiin Kreetan vieressä sijaitsevaa pientä saarta, jolle on aikanaan viety koko harvinainen kri- kri vuohirotu turvaan jatkamaan juuriaan, ja opas käski olla tarkkana, sillä hyvän säkän sattuessa voisi olla mahdollista bongata niitä laivalta käsin.
Itse saarelle ei ole lupaa mennä, kuin yhtenä ainoana päivänä vuodessa, eikä silloinkaan saisi missään nimessä koskea vuohiin, saati satuttaa niitä. Saaren vartija on ainoa, jolla on lupa astua jalallaan saarelle vuoden jokaisena päivänä, viedäkseen vuohille ruokaa ja juomaa.
Pysähdyttiin reissun aikana kaksi kertaa uimaan ja snorklailemaan. Oli ihana pulahtaa viileään veteen niin kaukana rannasta, kuin olisi ollut yksin koko meressä, vaikka olihan siinä ympärillä muutama muukin retkestä nauttiva. Itse en viitsinyt snorkkelia, taikka maskia ottaa, etten vaan vahingossakaan näkisi, mitä siellä veden pinnan alla oikein vaaniikaan :D Mulla on ihan hassu pelko, että sukeltaessa/uidessa joku kala tai vesiotus törmää muhun, ja mikäs sen kamalampaa olisi!! Huhhuh, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, sillä vesi tuolla on kirkasta kuin mikä, ja näin kyllä aivan hyvin ilman maskiakin, ettei siellä meressä mitään kamalaa ollut.
Toisessa pysähdyskohdassa oli mahdollisuus käydä kurkkaamassa pohjassa lojuvaa lentokoneen raatoa, ja sen jälkeen paikallinen opas kertoi hieman meressä elävistä otuksista, joita oli meidän uiskennellessa hakenut pohjasta. Oli meritähteä, merisiili, pieni mustekala, merimakkara, ja taisi siinä jotain muutakin olla. Aivan ammattilaisen ottein opas käsitteli merisiiliä paljain käsin, myrkyllisyydestä viis. Hän pisti haarukalla reiät siiliin, kaatoi siitä nesteet kiduksiinsa, halkaisi sen, ja käski tulla maistamaan otusta. Jäi kyllä maistamatta, mutta ihmettelin itsekin, kuinka haltioissani olin minimustekalasta. Mustekala kiipeili oppaan päässä imukuppiensa avulla, ja taisi hieman puraistakin tätä olkapäästä, mutta oli silti jollain tapaa söötti.
Ja lähempänä saarta tosiaan onnistuttiin näkemään yksi isohko kri-kri vuohi!!
Suunnatessamme takaisin kohti Plataniaksen satamaa, tuli kuski varoittamaan mahdollisista vesisuihkuista, joita saattaisimme saada osaksemme vasta-aallokossa. Ajattelimme, ettei vettä nyt niin kamalasti voisi laidan yli roiskua, etteikö sitä kestettäisi, ja jäätiin pokkana keulaan pötköttelemään. No, vettä tosiaan tuli melkoisina pärskeinä päin näköä, mutta ensijärkytyksen jälkeen nautittiin "hieman" kikatellen hurjasta menosta ja virkistävistä suihkuista ;-).
Reissuun meni loppujen lopuksi vajaa neljä tuntia, kreikkalaiseen tyyliin hieman aikatauluista lipsuen, mitä ei kyllä pantu pahitteeksi. Päivä oli mitä mahtavin, niin myös seura, sekä maisemat!
-Trina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti