Ystävänpäivä

Myönnän, mä olen varsinkin äidiksi tulon jälkeen ollut todella huono pitämään ystäviin yhteyttä! Puhelimen olemassaolokin unohtuu harva se hetki, joten nämä kaksi asiaa yhdistämällä voitte vaan kuvitella, kuinka mun lähimmäiset ovat jo varmaan unohtaneet kokonaan mun olemassaoloni. Jokaisen päivän tulisi mun mielestä olla ystävyyden, sekä rakkauden suhteen yhtä tärkeä, mutta onneksi on ystävänpäivä, jolloin me hövelimmätkin tapaukset heräämme hetkeksi muistelemaan lämmöllä ystäviämme! Siispä anteeksi rakkaat ystävät, etten ole suonut teille tarpeeksi aikaa kuluneen vuoden aikana, ja kiitos, että voin silti luottaa teidän yhä olevan siellä mua varten <3. Suuret halit ja pusut kaikille teille! 

Heti aamusta sain heittää hymyn korviin, kun aamupalalle istahtaessa huomasin pöydällä kököttävän mukin, joka ei kyllä kuulunut meidän vakkarikalustoon. Pauli oli teetättänyt Ifolorilla mulle lahjaksi mukin, missä oli kuvat meistä kaikista! Kyllä tuo osaa olla aika hellyyttävä. Päivällä käytiin mun äidin ja äidin tädin kanssa ystävänpäivälounaalla, ja tulin sitten kotiin leipomaan Paulille yllätysherkkuja. Halusin soveltaa hieman tutuksi ja turvalliseksi muodostunutta kuppikakkuohjetta lisäämällä joukkoon valkosuklaa palasia, sekä kinuskisydämen. Voin kertoa, ettei niistä 15:sta ole jäljellä, kuin kaksi ;-). Ruoaksi tein lehtipihvit ristikkoperunoiden ja maustevoin kera. Masut turvonneina köllittiin sohvalla katsoen mitäpä muutakaan kuin Valentine´s day- elokuvaa. Sopivan siirappinen ystävänpäivä siis. 

Toivottavasti muillakin oli mieluisa ystipäivä!

-Trina