Viime viikolla ihmettelin, kun Linda istua tönötti keskellä olkkarin mattoa, että olinko muka ajatuksissani jättänyt neidin sinne yksin istumaan. Enpä ollut en, sillä pikkuinen oppi sen aivan itse. Nyt täällä noustaan istumaan hyvinkin rivakkaan tahtiin, ja kellahdetaan välillä takaisin vaakatasoon huilimaan. Kai mun on vaan hyväksyttävä, että kohta saan olla joka paikassa samaan aikaan vahtimassa ( ellei joku ole sattumoisin keksinyt kloonauslaitetta?).
Lajittelin kaikki Lindalle pieneksi menneet vaatteet jemmaan, enkä edes muistanut, että ne tosiaan olivatkin niin minikokoisia. Siellä ne odottaa tulevia pikkusisaruksia. Saattaa kyllä mennä tovi, ennen kuin pääsevät taas käyttöön :-).
-Trina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti