Isi on läsnä, hellittelee ja pusuttelee. Isi hoitaa hoitoonviemiset ja -hakemiset, isi syöttää, vaihtaa vaippoja, kylvettää ja kikatuttaa.
Isi on paljon enemmän neidin kanssa, mitä itse tajuankaan, ja välillä harmittaa, etten aina osaa sitä arvostaa. Noilla kahdella vekkulilla on ihan omat juttunsa, mitä minä en aina ihan ymmärrä, ja niin kuuluukin olla.
Meillä ei ole Lindan suhteen mitään jaettuja tehtäviä, isin ja äidin hoidettavia hommia, vaan kumpikin hoitaa tasapuolisesti kaikkea. ( Välillä saatan huijata vaipanvaihdon suhteen, että olen jo kertaalleen vaihtanut kakat, vaikken oikeasti olisikaan. Epäreilu minä ).
Musta on niin hienoa, että isät osallistuvat nykypäivänä lastenhoitoon ja kotitöihin enemmän kuin ennen. Kiitos siitä ei aina ole ihan itsestään selvää, ainakaan meillä. Sorrun usein vähättelemään, tai ohjeistamaan, kuinka jonkun asian olisi voinut hoitaa vieläki paremmin. Asian, jonka tuo mies oli jo hienosti hoitanut, vaikkei olisi tarvinnut. Miksi, oi miksi? Kaikilla kun ei edes löydy sitä miestä talosta, joka helpottaisi arkea suuresti, etenkin lasten osalta. Pitäisi muistutella itselle useammin, kuinka kiitollinen saankaan olla jakaessani talon ja perheen Paulin kaltaisen miehen kanssa. Miehen, joka on mitä lempein, hymyilevin, tunteikkain, ja mitä parhain isä!
Ihanaa isänpäivää meidän iskälle, papoille, sekä isopapoille, niin myös kaikille muillekin iseille!
-Trina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti