Lindan ensimmäinen hoitopäivä on nyt hienosti takanapäin. Oltiin jo hyvän aikaa keskusteltu kotona Lindalle, kuinka hän menisi pian Anni-tädille hoitoon, ja ulkovaatteita neidille aamulla pukiessani Linda sanoi "Annille" ja "puuroo". Puuro ei ollut tosin tilanteen tullen sitten maistunutkaan.
Heräsin näin alkuun auttamaan Paulia Lindan aamutoimien kanssa, ja samalla hieman suunniteltiin, kuinka hän saisi mahdollisimman toimivasti aamuhommat pyörimään rutiinilla. Paulilla kun on suoraan hoitoonvientireissun jälkeen suuntana työpaikka. Aamupalan Linda saa aina hoidossa, joten aamutoimiin ei jää meidän osalta hoidettavaksi kuin aamupesut, vaatteiden päälle pukemiset, ja tietty halit ja pusut! Jäin kyllä oikein luottavaisin mielin kotiin, sen verran huippu hoitotäti ollaan tuolle nakerolle löydetty.
Kellon ollessa suurin piirtein 10, hoitopaikan ulkoiluaikaan, tuli hoitotädiltä viestiä, että kaikki oli mennyt hoitoon saapumisesta asti todella mallikkaasti, eikä Linda ollut itkenyt itkun itkua. Siellä he keinuttelivat tyytyväisinä puistossa. Mikä helpotuksen huokaus, vaikka olinkin ollut yllättävän rennoin mielin kotona. Jonkinasteinen stressi/jännitys mulla kuitenkin oli asian suhteen ollut, sillä viestin jälkeen mulle iski pieni päänsärky. Päätin siinä päänsäryissäni sitten hieman siivoilla, nyt kun se kerrankin onnistuisi keskeytyksettä.
Nautin kyllä täysillä rauhallisesta kotihetkestäni, vaikken neljää tuntia kauempaa yksikseni tänään ollutkaan. Oltiin sovittu, että tulisin ekana päivänä hakemaan Lindaa 12, ja puolen maissa lähdin tyhjien rattaiden kera kävelemään kohti hoitopaikkaa. En voinut olla nauramatta mielessäni, ja ajattelematta, että joku soittaisi vielä poliisit, näytinhän mä nyt varmaan aika koomiselta pelkkiä rattaita ulkoiluttaessani.
Siellä se minun pienoiseni odotti, reippaana ja hymyileväisenä. Päivä oli mennyt hoitotädin mukaan hienosti. Itkuja ei ollut tullut, mitä nyt pieni hätäännys, kun täti oli ollut tekemässä ruokaa, eikä aivan täysin näköpiirissä. Oltiin molemmat ihmeissämme ja onnessamme siitä, kuinka lupaavasti neidin päivähoitotaival oli alkanut. Eihän sitä pidemmälle osaa vielä ennustaa, mutta kyllä mä olen tyytyväinen, sen verran tyytyväinen, että kotiin kävellessämme itkin. Onnenkyyneleitä tipahteli poskilleni, niin onnellinen olin, ja olen edelleen. Tästä kaikesta. Tänään ja huomenna <3.
Meillä on sama edessä muutaman viikon päästä. Mä itkin tätä sun tekstiä lukiessa. Meilläkin ihana hoitotäti, mutta silti jänskättää jättää poju jollekkin muulle hoitoon. Onneksi mekin pystytään harjoitella eka viikko lyhyemmällä päivällä :)
VastaaPoistaTsemppiä teille uuteen ja jännään tilanteeseen! Varmasti kaikki menee hienosti, niin meilläkin mennyt tähän asti :-) Itselle tuli kyllä heti tosi huojentunut olo, kun nää kolme ekaa päivää sujuneet hyvin, vaikka voihan edessä olla ties minkälaisia vaiheita. Eihän me aikuisetkaan aina haluta mennä töihin ;-) Liputan kyllä täysin pehmeämmän aloituksen puolesta, lapsi pääsee pikkuhiljaa nuuskimaan uutta ympäristöä ja ihmisiä, ja aika hyvin jo viikon aikana varmasti tottuukin paikkaan! Mulla on täällä peukut pystyssä teille :-)
Poista