Mua niin masentaa toi säätilojen jojottelu! Taivaalta tulee milloin rakeita, milloin vettä, ja tuulee niin hemmetin kylmästi ja kovaa. Toisaalta aurinko paistaa aina silloin tällöin ihanan lämpimästi. Mun tietääkseni nyt kuuluisi olla kevät, joten mitäs jos saataisiin niitä helteitä kehiin kiitos.
Huumori alkaa olla vähissä myös mun kasvojen ihon takia. Talven kuivattama atopiakoppura alkaa olla jo historiaa, mutta atooppisia läikkiä on alkanut taas ilmestyä kaulaan, niskaan, kyynärtaipeisiin sekä korviin. Silmänympärykset ovat myös olleet todella arat edelleen. Luulisin näiden oireiden johtuvan osittain siitepölystä, osittain hormooneista. Ihan kuin tässä ei olis jo tarpeeksi, mun kasvoihin on alkanut tupsahdella myös finnejä. Juu, ne ovat hormooniperäisiä, mutta se siinä onkin ärsyttävintä, sillä niille ei ole sen kummemmin mitään tehtävissä. Eli tiivistettynä, mun kasvot näyttää hyvin kirjavalta kaikkine punoittavine finneineen sekä atooppisine läikkineen, sekä tuntuvat inhottavan rasvaiselta ja kuivalta samaan aikaan. Ai että mä sanon... >:( !!
No, onneks mun huolet ovat noin pieniä ja turhamaisia. Nekin vähäiset kaikkoaa mielestä, kun katson pikkuneidin temmellystä. Hän nousee tukea vasten miltei jatkuvasti, osoittelee kaappia ja sanoo sitä tytöksi, minua ankaksi. Hän on kehittänyt itselleen vähän turhankin aikaisessa vaiheessa pakkomielteen laukuista, ja on vihdoin alkanut syömään isojen tyttöjen ruokia!
Välillä tyttö luulee olevansa supersankari, irrottaa molemmat kätensä samaan aikaan sohvasta, ja muksahtaa pepulleen maahan.
Aamuisin aamujogurttinsa jälkeen hän istahtaa tyytyväisenä jalkoihini mutustamaan ruisleipää, ja minä saan syödä rauhassa.
Leikkiensä keskeltä hän kiipeää välillä syliini huilimaan, ja muiskauttaa ylimärän pusun poskelleni.
Minun hassu höpönassu on hän <3.
Tulipahan melkoinen sillisalaatti taas. Myönnän, että kun mä esikatselusta tän äsken luin, aloin jo vähän nauraakin noille mun tunnepurkauksille. Voi mua urpoa :D.
-Trina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti