10kk

En ookaan vähään aikaan kirjoitellut Lindan kuulumisia, mutta nyt niitä olisi taas tarjolla. 10 kuukautta tuli nakerolla täyteen, ja kehitys on kyllä ollut sen mukaista.

Nukkumaan meneminen on edelleen melko hankalaa, kaikkien uusien taitojen oppiminen ja niiden esittely kun on niin paljon mukavampaa. Pitkään kestänyt kiukuttelukin sai selityksen, kun laitoin googlen laulamaan. Eroahdistus oli googlen ja mun yhteinen diagnoosi. Heti kun sain hieman selkoa neidin kiukuttelulle, alkoi tilanne helpottaa, kun tiesi, miten kannattaisi toimia. Eroahdistuksesta on tulossa aivan oma postaus, joten ei siitä tällä kertaa enempää. 

Linda höpöttelee todella ahkerasti, ja on kyllä aina höpöttänyt. Nyt, kun äänteitä ja erilaisia tavuja on sanavarastossa enemmän, alkaa pölinä kuulostaa koko ajan enemmän "puheelta". Sana "äiti" on kuultu moneen kertaan, "heihei" on toinen selvästi erottuva lausahdus. 

Taputtaminen on todettu mukavaksi puuhaksi, ja kun televisiossa taputetaan, taputtaa Linda mukana. Kiipeily on myös ihan huippua, ja meillä onkin asustanut jo jonkin aikaa melkoinen Veikka Gustafsson. 

Ruoan suhteen neiti on alkanut nirsoilla enemmän. Ennen meni mukisematta kaikki, mitä annettiin, mutta toisin on nyt. Kaikki palaisammat suolaiset ruoat ovat edelleen no no, samoin mun itse tekemät soseet. Mua ihmetyttää etenkin noiden suolaisten palaruokien huono menekki, sillä ruisleivästä on tullut Lindan paras kaveri. Leipää neiti nakertaa onnesta soikeana, mutta kunnon ruoka vain pyörii suussa pöllämystynyt ilme naamalla. Hedelmä- sekä marjasoseet menee kyllä hienosti paloineen päivineen. Ollaan maisteltu uusina makuina nyt kananmunaa, raejuustoa, turkkilaista jogurttia, sekä ruisleipää. Puuron oon tehnyt nyt muutaman viikon ajan kunnon puurosta blendaamalla ensin hiutaleita pienemmiksi, ja keittämällä sen korvikemaitoon. Se on kyllä maistunut tosi hienosti. 

Linda saa aina silloin tällöin kohteliaisuuspuuskia, ja tarjoaa omaa tuttiaan, ( tai mitä nyt sattuu kädessä olemaan ) innokkaana mulle ja Paulille. Muutamaan otteeseen on neidin tutti meinannut mun suuhun vahingossa sujahtaa, kun niin tomerasti toinen on sitä sinne sullonut :D. 

Leluista ykkösenä tulee tällä hetkellä mummun ostama pallo, mihin saa tungettua eri muotoisia palikoita omista kolosista. Tytön käsi niistä koloista taitaa kyllä useimmiten olla itse pallossa, mutta käyhän se niinkin. Palloa heiluttamalla saa aikaan korvia hivelevää räminää, sekös onkin neidin mieleen. Ylemmässä kuvassa näkyvä pehmohuuhkaja on myös tärkeä. Jos huuhku on hukassa, etsitään sitä ympäri olkkaria huhuillen. 

Liikkuminen tapahtuu edelleen ryömien, vaikka konttausasento löytyykin hienosti. 

Vaatekoko on jotain 68-80 väliltä, mutta uudet olen ostanut koossa 80, tai sitäkin suurempana. Bodeista ajattelin pikkuhiljaa luopua, kunhan käytössä olevat menevät pieneksi. Vaikka body vaatteena onkin helppo sujauttaa päälle, pidän enemmän housujen ja paidan yhdistelmästä. Lindan oikeita mittoja en tiedä ollenkaan, meillä kun ei 10kk neuvolaa täällä ole, jos kaikki on 8kk neukussa näyttänyt hyvältä. Oltais tietty päästy käymään neuvolassa, jos oltais haluttu, mutta en nähnyt siihen tarvetta. Ainoa syy, miksi olisin halunnut siellä käydä, oli tuo itkuisuus, mutta selitys tosiaan löytyi, joten jätettiin menemättä. 

Rakkaus tuohon kultakimpaleeseen vain kasvaa päivä päivältä suurempiin mittakaavoihin. On kyllä ihaninta saada tuntea jotain näin suurta, ettei osaa itsekään pukea sanoiksi. Mulla on ollut jo jonkin aikaa kovat synttärikemu-suunnitelmat käynnissä. Väriteema ja mahdollisia tulevia koristeita oon jo saanut päätettyä, eli ihan hyvällä mallilla olis järjestelyt. Itse päivä pitää vielä päättää, sitten saadaan kortitkin kutsuvieraille perille :-). 

-Trina