Minustako aamuihminen?

Tänään ollaan oltu reippaina. Herättiin kerrankin sen verran aikaisin, että kerettiin vauvakerhoilemaan. Oli kyllä niin mukavaa, että eiköhän tule herättyä jatkossakin! Ihan liikkiksenä seurasin oman nakeron reaktioita muiden vauvojen keskellä. Niin se vaan kehittyy ja kasvaa, kohina vaan käy! Vaikka en oo yhtään aamuihmisiä, lähti omakin päivä ihan erilaisella boostilla käyntiin, ja olin virtaa täynnä ihan iltaan asti. Pakko siis opetella tykkäämään aamuista ;-)

Lenkkeiltiin iltapäivästä vielä kaupungille treffaamaan mun pitkäaikaista ystävää. Ihana huomata, miten ystävyys säilyy, vaikkei kerkeiskään nähdä kovin usein :-) Muisteltiin, että oltais nähty viimeksi pari vuotta sitten,hui! 

Tällä viikolla ollaankin saatu nauttia upeista keleistä. Pakkasta piisaa, mutta parempi sekin kuin jatkuva vesisade ja pimeys! Linda on onneksi sen verran kuumaverinen, ettei tarvitse pukea montaa kerrosta vaatetta päälle. Mä taas olen totaalinen vilukissa, enkä tarkene, vaikka olis kuinka monnta pilkkihaalaria päällekkäin. 

Huomenna ajattelin uhmata taas luonnon lakeja, ja herätä aikaisin, nauttia aamupalani hiljaisuuden vallitessa, ilman häiriötekijöitä. Eiköhän näillä eväillä ala aamut maistumaan makoisammilta! 

-Trina